Neljätoista vuotta ja viisi kuukautta. Se on aika, jonka olen tiennyt, ettei minusta ehkä koskaan tule äitiä. Sinä päivänä lääkäri käveli pitkin sairaalan käytävää kohti vuodeosastoa liikkuvan sänkyni vierellä. Nosti sormia pystyyn poistettujen osien merkiksi. Luetteli umpilisäkkeen, munanjohtimen, puolimetriset pätkät suolistoa, munasarjan ja palleaan asti kiivenneet endometrioosipesäkkeet. Vatsanpeitteet avatessa oli kuulema avautunut maisema, missä oli runsaasti vanhaa ja tuorettakin verta. Ajattelin aamuja ja ikkunan edestä unisena sivuun vedettäviä verhoja. Se oli nukutuksessa tehty operaatio numero 2/4. Ensimmäinen, mistä sain kunnon arven.
Kolme vuotta ja kolme kuukautta. Niin kauan on siitä, kun lopullisen pisteen asialle löivät varhaiset vaihdevuodet. Minä olen yksi viidestä. Tähän väliin mahtuu lukuisia hitaita, hävettäviä ja tuloksettomia lapsettomuushoitoja. Vähän sumuisia vuosia. Leikkaus, jossa edellämainittujen poistettujen lisäksi minulta vietiin yksi tukkeutunut munuainen, sahattiin edestä eräs kylkiluu ja napattiin vielä 2/3 osaa toisestakin munasarjasta. Oli myös se yksi nolo kesä pyelostoomakatetrin kanssa.
Olen oppinut piikittämään. Sekoittamaan jauheet liuokseen, puristamaan vatsamakkaraa ja pistämään. FSH. IVF. Zoladex. CRP. Adnex. McBurney. Fossa douglas. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Vatsa on palpoiden pehmeä. Olen reipas. Ja on pissattu tikkuun. Päähän on kertynyt järjetön määrä kummallista tietoa. Mutta vatsaan ei yhtään vauvaa. Hoidot lopetettiin tuloksettomina. Viimeisellä kerralla tupla ajalla, tripla lääkemäärällä ei yhtään munasolua.
Samaan aikaan sisko tuli raskaaksi. Ajattelin sen kamalimman ajatuksen, että miksi se saa ja minä en. Minulla oli pidempi suhdekin takana. Sormus sormessa. No sekin loppui. Sekä se katkeruus, että suhde.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen pahin kipu on kadonnut. En osaa enää yhtään olla katkera. Kaikkien odottavien puolesta olen onnellinen. Olen saanut onnellisen liiton ja monta muuta hyvää asiaa. Siitä siskon lapsesta on kasvanut minulle rakas.
Ei siitä kuitenkaan ole kauaa, kun viimeksi suretti. Se oli tämä kuva, mikä sai hillittömästi itkemään. Ihan yllättäen keittiössä. Janne pienenä. Janne isompana minua halaamassa. Minä olisin halunnut kasvattaa tämän näköistä pientä poikaa.
Tänään, Äitienpäivän aattona 2016 on 23. Lapsettomien lauantai.
#lapsettomuus #endometrioosi
#lapsettomuus #endometrioosi
<3
VastaaPoista<3
PoistaMonta sydäntä ja halausta.
VastaaPoistaIhan älyttömän vaikea aihe ja sä käsittelet asiaa jotenkin tosi kauniisti. Tai jotain. En mä osaa tähän kirjoittaa oikein. Enkä oikeita sanoja. Kun ei niitä oo.
Osasitpa. Kiitos ihana <3
PoistaEn osaa sanoa mitään, niin laitan tähän vain sydämen, näin <3
VastaaPoista<3 kiitos ihana
PoistaEi löydy sanoja.. Tänään olit ajatuksissa aamuteetä juodessa, juuri tämän päivän vuoksi.
VastaaPoistaOlet rohkea. Rikki, mutta samalla avoinna asialle. Kiitos, että jaat asian salailun sijaan. Näistä pitäisi puhua enemmän.
Suuri halaus ja <3
Niin pitäisi! Nää asiat on niin usein tabuja. Ja se sitten ei auta yhtään, jos pitää yksin märehtiä.
PoistaKiitos ja halaus <3
<3
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3
PoistaSitä joutuu miettimään, miksi joidenkin kohdalle osuu useita kipeitä asioita, kun toisille ei yhtään. <3
VastaaPoistaSitäkin on tullut mietittyä. On nää peräkkäiset sairastelut sellainen potentiaalinen pahan katkeroitumisen paikka. Onneksi säästyin siltä.
Poista<3
<3
VastaaPoista<3
PoistaLapsettomuudelle ei aina ole sanoja.
VastaaPoistaMutta sulle on aina sydämiä.
♥♥♥
Kiitos mun rakas sisko <3
Poista<3
VastaaPoista<3
PoistaItku pääsi. <3 sinulle
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3
PoistaSydämiä sulle, murunen. Kirjoitat niin kauniisti, että itku tulee. Kiitos eilisestä. <3
VastaaPoistaKiitos muru <3 Sanoista ja seurasta. Noista kerroista jää aina niin lämmin tunne.
Poista<3 Onneksi on teitä rohkeita, jotka uskaltavat kertoa. Me muutkin ymmärrämme vähän enemmän.
VastaaPoista<3 kiitos ihanista sanoista.
PoistaEn löydä sanoja, en voi koskaan ymmärtää miten käsittämättömän matkan olet kulkenut.. <3 haluan vaan välittää niin lämpimän halauksen!
VastaaPoistaHei mielenkiintoista - mä tosiaankin pidän tätä elämää usein pitkänä matkana. Mielessäni jaan tän kolmeen vaiheeseen. Ensin oli lapsuus, sitten pitkä sairastelujen jakso, nyt tämä kolmas elämä missä saan olla melkein terve.
PoistaKiitos <3
Ei löydy mitään järkevää sanottavaa, joten olen hiljaa. Laitan vain sydämen, sinä käsittämättömän rohkea nainen <3
VastaaPoistaKiitos. Sydän on hyvä. Se välittää kaiken mitä ei voi oikein sanoa.
Poista<3
<3
VastaaPoista<3
PoistaPaljon syrämmiä sinulle ihanainen! ♥ ♥ ♥ Terkuin yksi meistä monista endometrioosittarista
VastaaPoistaSinäkin!! On se pirullinen sairaus. Mun onneksi koitui sitten noi vaihdevuodet. Mitkä alkoivat, kun jäljellä oleva munasarja ei jaksanut käynnissä pitää kuukautisia, eikä keinotekoista kiertoa voinut aivoinfarktien jälkeen ylläpitää e-pillereillä. Enää ei ole endokipuja.
PoistaSydämmiä sinne ihana <3<3<3 Toivottavasti pysyt terveenä ja kivuttomana.
♥♥
VastaaPoista<3
PoistaKiitos Laura koskettavista ja itsellenikin aikoinaan niin kipeästä aiheesta, että se sai huutamaan tuskaa ääneen, kun siskoni ilmoitti raskaudestaan. Vaikka aikaa on kulunut ja tällä hetkellä koen olevani sinut asian kanssa, huomaan silti näin äitienpäivän alla olevani herkällä mielellä ja ajatuksissani. Edelleenkään en siis ole saanut kasvattaa omaa vauvaa sydämeni alla, mutta kolmesta sisareni lapsesta on kasvanut minulle äärettömän rakkaita ja maailman ihanimpia lainalapsia. Myös itse elän tällä hetkellä äärettömän onnellisena uudessa suhteessa ja pian pääsemme muuttamaan yhteiseen omaan, rakkaudella remontoituun kotiin, jonne kaikki rakkaat lainalapseni ovat tervetulleita milloin vaan. Kiitos vielä ihanasta blogista, jossa käsittelet rehellisesti maailman kipeimipä asioita. Samaan aikaan blogisi on kuitenkin positiivinen, huumorintajuinen ja elämää tulvillaan, kaikkinensa.
VastaaPoistaKiitos Tekru. Nyt sä sanoit niin kauniisti, että sait mut kyyneliin. Älyttömän tärkeää kuulla, että näillä omilla kirjoituksilla on jollekin muullekin merkitystä. Sitä kun pistää sydämensä tähän ja toivoo, että asia auttaisi muita käsittelemään näitä elämän ikävämpiä puolia. Mä oon tosi iloinen, että koet mun blogin positiiviseksi ja elämänmakuiseksi. Kiitos <3
PoistaVoimia sulle näiden kipeiden asioiden kanssa. Muistan itsekin itkeneeni, kun sisko kertoi. Seisoin keittiössä selin ja nieleskelin, etten syyttäisi siitä miten voi olla niin ajattelematon, että tekee tämän samaan aikaan. Niin se on, että elämä muilla jatkuu, vaikka itsellä hetkeksi pysähtyy. Ja myöhemmin tajuaa, että onneksi. Kipeinä hetkinä sitä vaan on niin itsekäs, ettei voi toivoa muille heti hyvää.
Jotenkin kuitenkin tahdon uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Että opin ymmärtämään jotain.
Teidän uusi koti kuulostaa ihanalle. Onnea ja iloa teille <3
Noin kaksitoista vuotta sitten minäkin, aikuisuuden kynnyksellä, sain tietää, ettei minusta ehkä koskaan tule äitiä, ei ainakaan sillä perinteisellä tavalla. Muistan sen päivän niin hyvin. Muistan kun soitin äidilleni, enkä saanut sanaa suustani. Muistan, kun äitini itki puhelimessa. Muistan, kun nousin bussiin silmät itkettyneinä. Muistan ihmisten katseet. Meidän tarina päättyi lopulta erilaisten vaiheiden kautta onnellisesti, mutta se suru ei koskaan katoa. Eilen vietin syntymäpäivääni ja lapsettomien lauantaita, koska osa minua edelleen tuntee niitä samoja tunteita. Tänään vietän äitienpäivää.
VastaaPoistaKiitollisena kaikesta. Paljon rakkautta ja voimia sinulle ja kiitos, kun otit vaikean aiheen esille.
Kiitos, kun kerroit!! Mä luulen, että lapsettomuuden pelko on niin vakava paikka monelle, että siitä jää leima, vaikka lapsen myöhemmin saisikin. Se jää osaksi identiteettiin. Oon iloinen, että teidän tarinalla oli onnellinen jatko <3
PoistaVoih. Sä oot niin ihana. Lämpimiä halauksia ja rutistuksia lähetän niin paljon että pakahdutaan molemmat <3 <3
VastaaPoistaKatkeruus on muuten kummallisesti käyttäytyvä tunne. Ensin se voi jäytää vaikka vuosia, sille mitään voimatta, vaikka kuinka yrittäisi. Sitten yksi kaunis päivä se vain katoaa, eikä enää osaa olla katkera millekään eikä kellekään, vaan on sydäntä riipaisevasti onnellinen kaikkien muiden puolesta, ihan kaikesta. Se on yksi vapauttavimmista fiiliksistä ikinä. Säkin selvästi tiedät mitä yritän tässä sössöttää <3
Ihanin Taru. Sun sössötys oli ihan, kuin mun suusta.
PoistaRutistuksia sinne. Mä niin toivon, että teillä on siellä kaikki ok <3
Taru - sä sait kommentillasi täällä aikaan ihanan keskustelun. Eli kiitos vielä <3 Janne sanoi, että on ihan samaa mieltä näistä asioista. Se sanoi tossa hyvin, että katketoitumista varmaan estää se, että tajuaa olevansa kuski, eikä kyyditettävä.
PoistaHaluan uskoa jo omien kokemusten pohjalta että ihmiselle ei anneta liikaa kannettavaa kun jaksaa kantaa mutta tämän asian kohdalla olisin toivonut että teidän kohdalle erilaista kohtaloa. Lasta. ❤️
VastaaPoistaSijaisvanhemmuus tai joku muu vaihtoehto? Kohdunvuokraus, tehdäänkö sitä Suomessa?
Tuota lausetta mä oon vuosien varrella paljon miettinyt. Oon uskonut siihen, ettei ihmiselle anneta enempää, kun jaksaa. Jotenkin aina naurattaa, että vissiin pitäisi kiittää siitä haasteiden jakelijaa siitä, että mua pidetään aivan julmetun vahvana :D Neljän leikkauksen ja kahden aivoinfarktin lisäksi on ollut vielä ne ihan tavalliset arkiset murheet. No hengissä kuitenkin:)
PoistaMä uskon, että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu. Mun on varmaan tarkoitus olla jonkun muun elämässä jollain tavalla, auttaa muita tai tehdä jotain merkityksellistä jossain mittakaavassa. Eli en lähde taistelemaan vastaan. Elämä on onnellista näinkin.
Kiitos ihanista sanoista <3
Voi Laura, tiedän jotain noista ajatuksistasi. Ja sitten kuitenkaan en mitään. Minä en uskonut, että koen äitienpäivän vielä joskus äitinä, ja näin kuitenkin kävi. Mutta onneksi elämässä on niin iso kirjo asioita, ettei tämä ole ainoa. <3
VastaaPoistaVilja <3 Mä oon niin onnellinen ja iloinen sun puolesta. Toivottavasti teillä siellä on kaikki hyvin.
PoistaSamaa mieltä isosta kirjosta. Mielenkiinnolla odotan mitä tällä elämällä on mulle vielä edessä odottamassa:)
Ei ole sanoja. <3
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3
PoistaOlet todella rohkea kun kirjoitat tästä aiheesta näin avoimesti. Itsellenikään äitiys ei ollut itsestäänselvyys, vaikka lopulta olenkin ollut äärimmäisen onnekas tässä asiassa. Halauksia!
VastaaPoistaMahtavaa, että teillä on kaikki kääntynyt tän suhteen parhain päin <3
PoistaKiitos kannustavista sanoista:)
<3
VastaaPoista<3
PoistaMiten koskettava kirjoitus ja miten se jättääkään sanattomaksi, kun ei tiedä, mitä pitäisi/voisi/kannattaisi sanoa... millään ei voi käsittää, mitä moisen läpikäyminen on. Paljon voimia asian kohtaamiseen aina silloin, kun se on mielessäsi. Onneksi saat olla onnellinen täti. Omalta kohdaltani voin sanoa, että siskoni esikoinen on minulle kuin oma ensimmäinen lapsi. Hänellä on aivan erityinen paikka sydämessäni ja nyt jo aikuisen pojan kanssa pidämme paljon yhteyttä ja viidymme yhdessä. Meillä on aina ollut jotenkin erityinen ja läheinen suhde, joissakin kohdin jotain, mitä ei pojan ja äitinsä, eli siskoni, välillä ole ollut. Vaali sinäkin tätä arvokasta yhteyttä ja mahdollisuutta ♥.
VastaaPoistaKiitos Pilvi <3 Ihana kuulla sun kummipojasta. Mä toivon, että mä saan E:n kanssa samanlaisen suhteen. Että olisin se yksi luotettava tyyppi sen elämässä lisää. Siskon kanssa ollaan niin paljon tekemisissä, että kummipojan ja mun suhteestakin on alkanut kehittyä erityisen läheinen. Just sain viestiä, että hän voi olla iloinen, että on näin ihana täti. Ja että olen rakas. Se oli paljon sanottu kahdeksan vuotiaan suusta <3
PoistaTuosta sun lauseen alusta vielä - sanoisin, ettei mitään pitäisi (siis hiljaisuuskin on ok), kaikkea voisi ja hyvin kannattaisi. Mulle tämä asia ei ole tabu. Avoimuus on auttanut asiassa paljon, kannustan siihen. Ja se miten ihmiset reagoivat auttaa aina ymmärtämään maailman monimuotoisuutta. Kiitos, että jaksoit jättää kommenttia ja kannustaa <3
Voi että <3 En tiedä mitä sanoa. Oma äitiyteni ei ole ollut myöskään helppo tie, mutta voin joskus kertoa siitä enemmän joskus jos haluat. Laitan ystävälleni viestin minkä lupasin. Hänellä on tällä hetkellä toipuminen meneillään leikkauksesta.
VastaaPoistaSilloin ei tarvitse sanoa. Sydän on hyvä:) <3
PoistaTodella ihana kuulla, että teillä on asiat menneet parhain päin <3 Jutellaan joskus tästä lisää. Ja sun ystävälle erityisterveisiä ja voimia!!
❤️
VastaaPoista<3
PoistaSulla on tollanenkin tarina menneisyydestäs. Uskomattomasti oot klaarannu. Nyt mua kyllä hävettää oma asenteeni omiin vaikeuksiini. Laittoi ajattelemaan enmmän kuin nippu elämäntaito-oppaita.
VastaaPoistaJoo. Kaikenlaista sitä on saanut kokea. Joskus on vähän sellainen supersankari olo:D Ei ole onnistuttu tappamaan, vaikka kovasti on yritetty:D
PoistaNo vakavasti - onhan noi olleen ihan kamalia paikkoja. Onnellisena voin katsoa niitä nyt jo pienen etäisyyden päästä ja laskea leikkiäkin. Elämä on ihmeellinen.
Tuosta häpeästä - mä koen sitä monesti, kun valitan pienistä. Ajattelen, että onko mulla oikeutta valittaa, kun olen selvinnyt pahemmastakin. Mutta yritän muistaa, että nää kaikki tunteet on inhimillisiä ja kuuluu ihmisyyteen - siksi niitä ei pitä hävittää / hävetä.
Kiitos ihanista sanoista <3
<3
VastaaPoista<3
PoistaKiitos Laura koskettavasta ja erittäin rohkeasta tekstistä! Annoit sanoillasi varmasti rohkeutta monille samojen asioiden äärellä oleville. Kiitos myös mukavasta tapaamisesta tänään! Iso ja lämmin rutistus! ��
VastaaPoistaKiitos ihana Cilla <3 Toivon niin. Mä olen itse saanut paljon muiden juttuja lukemalla ja kuulemalla. Toivottavasti voin siirtää siitä osan eteenpäin.
PoistaOli ihana tavata sua! Mulle jäi todella hyvä ja lämmin mieli. Rutistus <3
Rohkea ja koskettava kirjoitus. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Saara <3 Kauniisti sanottu. Tuli hyvä mieli:)
PoistaKaunis kirjoitus vahvalta Lauralta.
VastaaPoistaItse olen seuraillut isosiskon vinkkelistä endometrioosilapsettomuusleikkaus-rumbaa. Siinä tuntee itsensä melko hyödyttömäksi ja typeräksi kaikilla korulauseilla.
Kiitos Sanna ♥ Hyödytön on kuvaava sana sille mitä tuntee aina, kun toisella on vaikeaa. Ulkopuolelta onkin usein vaikea auttaa. Musta on vahvuutta sanoa, että lauseet on vaan korulauseita ja osata osoittaa tukensa olemalla siinä vieressä. Vaikka sitten hiljaa. Voimia sinne sun pikkusisarukselle ♥
PoistaSinä rohkea nainen! Samaa matkaa parhaillaan läpi käyvänä on tärkeää nähdä, että siitä voi selvitä vaikka lopputulos ei toivottu olisikaan. Osata löytää onnea siitä mitä on, ei siitä mitä toivoisi, sitä tässä matkalla opetellaan ja toivottavasti myös opitaan. Kaikkea hyvää teille ja on ilo seurata projektejanne :) Hanna /Kauniin harmaa www.repeteus.blogspot.fi
VastaaPoistaHeippa Hanna-Leena!
PoistaKiitos- ihanasti sanottu ♥ Musta on hyvä, että näistä asioita puhutaan. Ihan kamalaa olisi hävetä yksin kotona, ettei ole saanut lasta aikaiseksi. Sulkeutuminen lisäisi ainakin itsessäni vaan ahdistusta.
Mä toivon kaikkea hyvää teille ♥ Voimia, onnea, kärsivällisyyttä ja iloa.
Voi Laura, Laura.. Ihanan rehellisesti kirjoitit ja niin vaikeasta aiheesta. Minua on siunattu neljällä lapsella, mutta voin tuntea surusi. On ollut ihana tutustua sinuun, olet niin positiivinen ja mukava ihminen, että on vaikea kuvitella, mitä kaikkea olet joutunut käymään läpi. Meillä kaikilla on kipupisteemme - ihan jokaisella. Se, joka muuta väittää, valehtelee. Tunteiden vuoristorata kuuluu elämään eikä sitä pidä hävetä. Olet ainutlaatuinen juuri tuollaisena. Täydellinen ja tavattoman rohkea. ♥ “Sometimes the strongest women are the one who love beyond all faults, cry behind closed doors and fights battles that nobody knows about.”
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista Sally ♥ Mä tietkö luulen, etten olisi näin positiivinen ja mukava jos ei olisi tapahtunut niin paljon - sekä sinulle, että minulle. Mulla on kokemus, että sellaisten ihmisten kanssa tulee enemmän puhuttua itseasiaa, joilla on joskus mennyt elämän palikat isosti uuteen järjestykeen. Muiden silmissä mun intensiivisyys ja suoraan asiaan meneminen voi ehkä tuntua ärsyttävälle. Yritän muistaa aina sanoa, että vaikka kysyn suoraan, ei ole pakko vastata. Silti menen mieluummin suoraan asioiden äärelle. Tavalliset kahvipöytäkeskustelut ei aina anna niin paljon. Esimerkiksi tästä aiheesta kuulen aina mielelläni muidenkin ajatuksia. Sekä muiden lapsettomien, että niiden, joille lapsia on siunaantunut. Siksi siitä kirjoittaminenkaan ei tunnu pahalle.
PoistaKiitos vielä - oon samaa mieltä - on ollut mukava tutustua suhun ♥