700 KÄVIJÄÄ

Mansen blogikirppis oli taas mahtava. Tällä kertaa kävijöitä laskettiin ovella 700.
Se on kolmessa tunnissa melkoinen määrä.

Me mentiin paikalle lauantaina. Käytiin ensin siskon kanssa heittämässä yökamat Lapland Hotelliin ja sitten kaarrettiin Väinö Linnan aukiolle tavaroita purkamaan. Jestas sitä oli taas kertynyt. Olo oli kuin muulilla noita kasseja kantaessa. Porukka pykäsi pöydät kuntoon jo lauantaina ja heitteli ilmaan hulluja haaveita kaksi päiväisestä kirpparista.

Sitten käytiin pöytään. Tapahtuman järjestäjä Suvi oli laittanut meille pöydän kauniiksi. Kaikki fiilisteli etenkin noita kukkia. Niiden nimikin sitten selvitettiin. Kerran viikossa veteen upotettava pallero, jonka voi ripustaa kattoonkin, on kokedama. Niistä mä vähän innostuin. Vaikuttavat meinaan melko helppohoitoisille.

Fiilikset ennen kirpparia oli melko väsyneet ja jännittyneet, joten voit kuvitella, että räkätykseksihän se ilta sitten meni. Syötiin sushia ja naurettiin. Se on jotenkin jopa absurdia miten samanhenkistä porukkaa blogien takaa löytyy. Ei tarvitse pingotella. Tunnelma on tosi nopeasti avoin, rento ja lämmin. Tämä porukka osaa vilpittömästi olla toisesta kiinnostuneita, toisen puolesta iloisia, toisen tekemisestä ylpeitä, kannustavia ja vailla kateutta. Mä harvemmin koen mitään ihmeellistä me-henkeä, mutta näiden ihmisten seurassa kyllä. Se tuntuu hyvälle.

No mutta kirppariin. Siellä kävi porukkaa muksuista mummeihin. Myytiin mikroshortseja, retrosisustusta ja kävelysauvoja. Asiakkaat oli hyvän tuulisia. Erityisen hyvin jäi mieleen mies, joka hyvällä huumorilla ja muutamilla kehuilla painosti rouvansa hankkimaan pöydästäni hatun. Se kuulema niin hienosti korosti hänen piirteitään, oli tyylikäs ja kaunis, vaikkei hän heti suostunut sitä uskomaan. Ei tälläkään kertaa. Nyt vaan olisi kuulema aika opetella. Päivä meni siis ihan mahtavissa merkeissä. Ja lopputulema oli 450€ plus hyvä mieli. Sekin on kolmelle tunnille oikein kelvollinen summa.

Keväällä tullaan taas. Yhtenä vai kahtena päivänä? Ja millä meiningillä? Sitä mä en vielä tiedä, koska suunnittelu on vasta käynnissä. Mut yksi asia on varma. Mä olen mukana ja suunnittelen jo täsmäiskua äitini autotalliin. Sinne, jonne ei auto mahdu, koska vuosia säästetyt tavarat odottavan pelastajaansa. Olen tulossa.

Illan ja kotiin viemiset meille tarjosi:

Sugar Helsinki

Natural Goods company / Madara

Sokos Tampere
Jordan Suomi