Sisällön tarjoaa Blogger.

SÄILYTYSTILAPULMA JA VINKKI

asko 60 luvun teak kaappi

asko 60 luvun teak kaappi


asko 60 luvun teak kaappi

asko 60 luvun teak kaappi

lankojen säilytys


asko 60 luvun teak kaappi

Säilytystilapulma ja vinkki


Meidän vanhassa kodissa oli niin älyttömästi sitä säilytystilaa, ettei koskaan tarvinut ihmetellä missä mitäkin säilöisi. Tässä uudessa kodissa arvostan kovasti tätä valoisaa ja avointa pohjaratkaisua, mutta silläkin on varjopuolensa - kaappitilaa ei ole mainittavan paljon. Onneksi asuinneliöitä edelliseen verrattuna on tuplat, joten nurkkaa, seinää ja syvennystä, joille kaappeja asetella, on riittävästi.

Tätäkin kotia sisustaessa, kuten aina, meidän päällimmäinen tarkoitus on hankkia lähes kaikki tarvittava kalustus käytettynä. Tuntuu meinaan vuosi vuodelta vaikeammalta perustella itselleen sitä, miksi minun pitäisi olla sen tavaran ensimmäinen omistaja. Oman kokemukseni mukaan on niin, että sitä turhaa tavaraa on meillä jokaisella. Se turha ei usein ole täysin turhaa tai roskaa - sen vaan pitäisi löytää oikea asunto ja paikka, jossa se tulisi tarpeeseen. 

Kalusteiden käytettynä ostaminen on perusteltua erityisesti noiden puisten huonekalujen kohdalla. Ne kestää aikaa, hiomista ja uusia värejä. Sitä kestävyyttä ja muunneltavuutta miettiessä on hyvin vaikea käsittää sitä, miten lastulevykalusteet on koskaan tulleet muotiin. 

No kaappipulmaan takaisin vielä - ongelmaa ratkoessa me mietittiin Jannen kanssa, että yksi erittäin potentiaalinen kaappiyksilö olisi Jannen isän kotona. Se oli sinne Jannen mummolasta aikoinaan pelastettu. Siellä se seisoi erään huoneen seinustalla paikassa, jossa se ei ollut aktiivisessa käytössä tai kenenkään silmien alla ihasteltavana. Janne sitten kävi tuossa viime viikolla neuvottelemassa isänsä kanssa meille mahdollisesta lisäkaappitilasta. Kysyi oliko se rakas, tarpeellinen, erityisen tärkeä tai erityisen turha. Neuvottelu kallistui viimeisen vaihtoehdon kohdalle ja niin Janne sitten ajeli kotiin teakkinen kaappi auton perällä. Tämä Askon 60-lukuinen kaunistus siis muutti meille ja pääsi mulle lankakaapiksi. 

Vinkkinä kerrottakoon loppuun vielä, että Ikeassa on erityisen kätevän kokoisia minigrippejä lankojen säilytykseen. Näin vanhassa talossa asuvan on ihan viisasta säilöä massiiviset ja kauan säilytettävät lankamassat turkiskuoriaisilta. Tässä tilanteessa uudelleenkäytettävät ja -suljettavat muovipussit on paikkansa lunastaneet. Näiden pussien koot on 6 l ja 4,5 l, joten sisään mahtuu useita keriä ja pussit saa kasattua kaappiin kätevästi. Pusseihin säilöminen mahdollistaa myös sen, että  toisin, kun isoissa muovilaatikoissa säilöttäessä, lankoja on helpompi plärätä, valita ja käsitellä. Terveisiä neulojille - suosittelen!





VILLASUKAT ILMAN RESORIA (OHJE)

villasukat ilman resoria varpaista varteen ohje iCord
villasukat ilman resoria varpaista varteen ohje iCord


villasukat ilman resoria varpaista varteen ohje iCord

villasukat ilman resoria varpaista varteen ohje iCord
Laskin, että olen neulonut elämässäni satoja sukkia. Yksi pari syntyy joskus yhdessä illassa, joskus viikossa. Riippuen mallista, fiiliksestä, langasta ja siitä, säädänkö tapani mukaan jotain ihan uutta ilman minkäänlaista ohjetta. Ja se tarkoittaa purkamista. Hyvin paljon purkamista.

Satojen sukkien jälkeen pitää perushommiinkin saada vaihtelua. Nyt olen innostunut tekemään sukkia ilman resoria. Rullaantuvalla reunalla, virkatulla reunalla ja nauhakujalla. 

Varpaista varteen 

Nämä sukat neuloin varpaista varteen. Aloitin varpaista varteen päin kahdeksalla silmukalla. Jaoin ne luomisen jälkeen neljälle puikoille. Tein lisäykset aina jokaisen puikon toisen silmukan kohdalla neulomalla sen sekä etu-, että takareunasta. Lisättyäni silmukoita niin, että jokaisella puikoilla oli silmukoita 11 kpl, kiristin kärjen. Pujotin neulan kanssa luomisesta jääneen langan / hännän yhden kerran kaikkien luomisreunan kahdeksan silmukan läpi, kiristin, tein solmun ja päättelin langan. Näin sain kärjestä tiiviimmän ja kauniin. Sitten neuloin sukan aina kantapään aloituskohtaan saakka. 

Tiimalasikantapää

Kantapäämalleista mun suosikki on nykyään tiimalasikantapää. En kestä perinteisen kantapään reunasta tehtäviä silmukan nostoja ja koen, että näin saan myös siistimpää jälkeä ilman kerrosten laskemista ja muita ikäviä välivaiheita. Siispä tein näihinkin tiimalasikantapään, jonka jälkeen jatkoin neulomista edelleen sileänä neuleena sopivaan varren korkeuteen saakka.

Nauhakuja

Kun varsi oli mielestäni tarpeeksi pitkä aloitin nauhakujan tekemisen tuplaamalla sukan silmukat. Neuloin siis kaikki silmukat yhden kerroksen ajan sekä etu-, että takareunasta. Tämän jälkeen jaoin jokaisen puikon silmukat kahdelle peräkkäiselle puikoille niin, että etumaiselle jätin joka toisen silmukan odottamaan nauhakujan päättelemistä ja takimmaiselle siirsin joka toisen silmukan. Niillä takimmaisilla sitten jatkoin nauhakujan neulomista kahdentoista kerroksen verran. Kymmenennellä kerroksella tein nauhaa varten reiät neulomalla kaksi oikeinyhteen ja tekemällä langan kierron. Reikiä tehdään kaksi ja ne sijoittuivat puikkojen nro. 2 & 3 vaihtumiskohtaan niin, että reikien väliin jää neljä silmukkaa. 

Päättely

Kun olet neulonut reikien jälkeen pari kerrosta, jätä viides puikko työstä pois ja vaihda se virkkuukoukkuun. Aseta puikko, jolla olet neulonut nauhakujaa, sen puikon viereen, jolle jätit tuplatut silmukat lepäämään. Virkkaa niiden reunat eli viimeiset silmukat, pari kerrallaan yhteen. Voit vaihtoehtoisesti silmukoida reunat yhteen neulan kanssa.

Nauha eli iCord

Lopuksi neuloin nauhan. Se on helppo tehdä neljällä silmukalla niin, että ne neulotaan jatkuvasti samalta puolelta oikein; yhä uudelleen ja uudelleen. Siis puikkoja lainkaan kääntämättä. Ohjevideoita löytyy runsaasti Youtubesta, kun googlaat: "How to Knit an I Cord".

lanka: Novitan 7 veljestä tai vastaava
puikot: Knitpro 3,0 Cubics 15cm

Ensimmäiset tekemäni nauhakujasukat on täällä.
Alunperin idea on Ananan blogista.


 Seuraa blogiani instagramfacebookbloglovinpinterest 

MAKUUHUONEEN SISUSTUS








Tuurilla ne laivatkin seilaavat?

Meillä kävi taas ihan mahtava tuuri - vanhaan kotiin muuttaessa hankitut sänky plus yöpöydät asettuivat tänne uuteen hienosti, eikä tarvitse tehdä sen kummempia hankintoja tämän huoneen suhteen. Täytyy taas todeta samoin, kuin keittiön pöydän kohdalla, että hyvä huonekalu kestää aikaa ja asuntoja. 

Meidän yöpöydät on Lundia System laatikot, jotka on näin kapoiseen huoneeseen ihan omiaan. Sänky on Nukkuvillen puinen futon. Se oli helposti purettavissa ja siirrettävissä, eikä ottanut kohtelusta nokkiinsa. Epäilenpä, että heikommasta materiaalista pykättyjen huonekalujen ruuvit eivät enää niin ihanasti kiristyisi muutamien ropelointien jälkeen. Tämän sai vaan loksautella paikoilleen.

Pohjaratkaisut
Tässä uudessa kodissa meillä on kolme huonetta. Aiemmin kuvaamani keittiö + olohuone yhdistelmän lisäksi makuuhuoneeksi sopivia huoneita oli valittavana kaksi. Ne sijaitsevat molemmat sisäpihan puolella. Toinen on pienempi ja toinen aivan aavistuksen suurempi. Suurempi on se, jossa on vaatekaapit ja siksi se on passeli vaatehuollolle; silitykselle ja pyykin kuivaukselle. Me valittiin siis makuuhuoneeksi tämä pienempi, keittiöstä viistoon pilkottava huone, joka oli meidän kalusteille täydellisen kokoinen.

Makuuhuoneeseen kuljetaan pienen viiston käytävän pätkän läpi. Makuuhuoneen ovesta ulos astuessa tätä pohjasuunnitelmaa muistaa arvostaa - oikealla sijaitsevaan kylpyhuoneeseen pääsee hiippailemaan ilman, että näkymä olohuoneeseen on auki.

Tuntuu ihanalle sekin, että makuuhuoneessa ei ole sängyn lisäksi lähes mitään muuta. Huone on selkeä ja simppeli. Minimalistinenkin. Se tekee olon rauhalliseksi ja alusta asti on nukuttanut yllättävän hyvin. Koko talo tuntuu hiljaiselle.

Tuijottavat seiniä 
Tänään meillä on maattu sängyssä selällään ja tuijotettu seiniä. Ei pelkästään laiskottelun merkeissä, vaan siksi, että selviäisi se millaista värimaailmaa lähdetään hakemaan. Tämä asunto on kirjaimellisesti tyhjä taulu. Seinät on kaikki vaaleita ja siksi sisustusta on helppo lähteä hahmottelemaan mieleisekseen.

Päivän pällistelyjen jälkeen verkkokaupan ostoskoriin päätyi makuuhuoneen verhot ja olohuoneen matto. Makuuhuoneen seinien sävyistä sovittiin, että lopullinen päätös tehdään siinä vaiheessa, kun verhot on paikoillaan. Sitten voi mallailla maalit tekstiileihin sopiviksi.

Kestääkö kantti?
Janne muuten kuvittelee, että mulle tekee tiukkaa odotella, että tämä kaikki valmistuu. Pitää mua selvästi kärsimättömänä, eikä täysin väärässäkään ole. Tosin tämän suhteen meni epäily mönkään. Musta on ihanaa saada laittaa pelkkiä pintoja. Ei ole pakko suorittaa samalla tavalla, kun edellisen kodin kanssa. Ei tarvitse huolehtia, että on sähköt, valot ja vedet. Kaikki on kaunista ja asuttavaa jo nyt.

No nyt kyllä tuli vähän liioteltua - ei kaikki. Se toinen makuuhuone on laatikoiden ja rojun vallassa. Tässä kodissa on säilytystilaa vähemmän, vaikka neliötä on tuplasti edelliseen verrattuna. ( Niin kätevä se koroke oli. ) Tosin huoneen oven voi sulkea ja sulkea mielestään sen rytöläjän hetkeksi. Sitten voi levollisena pistää pitkäkseen ja tuijotella seiniä.