Sisällön tarjoaa Blogger.

ENNEN / JÄLKEEN

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen tyynelä

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen tyynelä

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen pihasauna pihasuunnitelma

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen pihasauna

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous remontti ennen jälkeen vanha navetta

On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun kaupunkilaistytöstä tuli Tyynelän emäntä. Sinä kesäisenä päivänä kävelin toista kertaa Tyynelän pihaan - ensimmäistä kertaa niin, että kädessäni oli avaimet.

Se oli huhtikuuta 2011, eräänä torstaina, kun Jannella oli jälkeen työkeikka Turussa. Me olimme jo koko kevättalven ajan kiertäneet Tyynelää vastaavia kohteita, lähinnä läntisellä Uudellamaalla ja tälläkin kertaa selasin kotiin jäätyäni myynti-ilmoituksia. Tämä kiinnostava kohde; talo ja reilut 2000 neliötä tonttia, oli tullut juuri myyntiin. Soittelin samantien Jannen perään ja pyysin ajamaan Salon kautta. Lähtökohtaisesti vaikutti hyvälle, mutta pyysin vilkaisemaan ympäristöä ja sitä, miten sijoittuu tiehen, että voisimme tehdä päätöksen, menemmekö sunnuntaina näytölle.

Janne olikin sitten kurvannut suoraan pihaan ja oven oli avannut toinen perheen nuorista. Janne sai siinä täysin yllättäen täydellisen asuntoesittelyn (ylä- ja alapohjia myöten), tuli kotiin ja kuittasi mulle, että "se on kuule se, mitä me ollaan haettu". Talo oli osoittautunut kuvien mukaiseksi, eikä sitä ollut umpioimalla tai uusimalla pilattu. Meidän toiveissa oli puulla lämpiävä pihasauna, tulisijoja, lautalattioita, hirsiseinää, ei laminaattia, ei muovimattoja, eikä muovia tai asbestia rakenteissa. Jokaisen kohdalle tuli listaan ruksi. Ostopäätös tehtiin heti. Minäkin huusin kyllä, taloa näkemättä. Talon omistaja soitteli Jannelle illalla ja sovimme maksavamme sen, mitä pyydetään - 109 000 euroa. 

Kaupat tehtiin piakkoin paikallisessa Osuuspankissa. Kun nimet oli paperissa, myyjä kysyi, halusinko minä lähteä meille kahville. Minä halusin. En joutunut pettymään.

Ja pian saapui sekin kesäinen päivä, jona ajoimme vuokratulla pakettiautolla, muuttokuorminemme tontille. Sen päivän jälkeen olen oppinut mm. maalaamaan, tapetoimaan, kunnostamaan, kompostoimaan, kasvattamaan yrttejä, kuivaamaan sieniä, lämmittämään saunan ja talon, paperoimaan ikkunat talveksi, leikkamaan omenapuita, istuttamaan puuntaimia, käyttämään pistosahaa, tilamaan imuauton ajallaan ja hyväksynyt hiirten rapinan nurkissa.

Tänä vuonna olen saanut pariin kertaan toivottaa tontille tervetulleiksi Tyynelän edellisiä omistajia, jotka ovat, joko etukäteen sovitusti tai yllättäen, halunneet tulla taloa tervehtimään. On yhdessä todettu, että paljon on tapahtunut vuosien varrella, mutta Tyyne rouva 92v seisoo ryhdikkäänä paikallaan pellon laidassa. 

Näitä kuvia ottaessani huomasin, että jotenkin kuvaavasti nuo kottikärrytkin nojailevat vuodesta toiseen samalla seinustalla. Moni asia ei ole muuttunut lainkaan, vaikka paljon on tehty.



Kuvat 2, 4, 6 ja 8 on otettu sinä kesäisenä päivänä ja kuvat 1, 3, 5 ja 7 eilen.

KIRJAHYLLY 15€

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

Tiedätte varmaan sen ikiliikkujan, joka käynnistyyy, kun kotona muutetaan kokonaisuuden yhtä palasta ja samalla kaikki muukin alkaa pikkuhiljaa saada uusia muotoja? Nää on esimerkiksi niitä tilanteita, kun päätät nopeasti vähän maalata yhtä seinää ja huomaat hetken päästä olevasi matkalla ostamassa kirpparilta tilaan kokonaan uusia huonekaluja. Näin kävi meillekin.

Lattiaremontin valmistuttua päädyimme syrjäyttämään jo tehdyt tapetointisuunnitelmat ja maalasimme olohuoneen Tikkurilan värikartan Neidolla (X420). Se teki ihanan tunnelman paitsi olohuoneeseen, koko alakertaan - onhan tämä keittiöön saakka melko avointa tilaa. Kun uusi väri oli seinissä, aloimme epäillä miltä korkeat Lundian hyllyt tilassa enää näyttäisivät. Janne päätti sitten, että lähdetään kirpparille ostamaan tiikkistä 60-luvun hyllyä, jossa on alhaalla liukuovikaapit, avoin tausta, korkeutta on noin 180cm ja leveyttä max 154cm.

Ja mä nauroin näille tarkoille spekseille :D
Ajeltiin sitten Salon Ekocenterin varastomyyntiin ja pian sieltä peremmältä kuuluikin mun nimen sisältävä huuto. Ei se sentään se kirjahylly ollut, joka mun nimeä huuteli, mutta Janne, joka tarkasteli potentiaalista kirjahyllyä siltä osin, kun se näkyvissä oli. Hintaa lapussa oli 30€ ja tuolloin oli kaikki huonekalut puoleen hintaan. Kun hyllystä oli purettu VHS-kasetit ja nostettu muu meille ylimääräinen tieltä mittojen saamiseksi todettiin, että tässä se on - meidän uusi kirjahylly. Katsokaapa huviksenne ensimmäisestä kuvasta, miten passelisti se ovenkarmin ja seinän väliin istuu. Se oli just, eikä melkein. Enää ei Jannen tarkat toiveet naurata. Tää oli tapaus, jossa saa mitä tilaa.

Ihanaa kesäistä lauantaita <3


LATTIAREMONTTI







Terveisiä Tyynelästä. Täällä on kaikki hujan hajan, siksi saatte katsoa näitä viimeisiä kuvia Tyynelästä ennen kaaosta. Lattiaremontti alkaa valmistua, mutta viimeistelyt ovat kesken.

Alakerta on pieni ja siksi onkin ihanaa, että pian koko alakerrassa on yhtenäinen ilme. Kun istun tässä keittiön pöydän ääressä, nään sekä eteiseen, että olohuoneeseen. Sohvalla istuessani nään sekä keittiön, että makuuhuoneen. Se, että lattiapinta on yhtenäinen, tekee tilan yllättävän paljon avaramman oloisaksi.

Toissavuoden vesivahinkorempan aikana keittiö ja eteinen saivat uuden lattian. Niiden alle oli uinut kosteus kosahtaneesta lämminvesivaraajan putkesta ja lankut menivät vaihtoon. Ostimme silloin vakuutuskorvauksen päälle, itse hieman extraa maksamalla, vanhan tilalle 14cm leveää kuusilankkua. Nyt sitä samaa asennettiin olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Niiden maalatut lankkulattiat olivat jäätävän kylmät talvisin.

Remontissa lattiat avattiin, eristettiin uudelleen, asennettiin 14 cm leveät ja 4,5 cm paksut lankut. Lopuksi lankut käsiteltiin puuvahalla. Olohuoneessa tehtiin myös muiden pintojen remontti. Ysärillä asennettu, mielestäni aavistuksen liian levein paneelein toteutettu katto purettiin ja tapetit poistettiin seinistä. Kattopaneeliksi valikoitui helmipaneeli, jota on keittiössäkin ja seiniin maalattiin uusi sävy.

Kun huoneet oli riisuttu kaikesta vanhasta, päätimme, että samalla osa kalusteista saa lähteä. Emme kasaa niihin enää huonekaluja, jotka ovat tänne jostain ajautuneet, vaan hankimme paikoilleen sopivat ja tarkoituksella valitut. Uusia kuvia saan otettua ehkä ensi viikolla. Toivotaan!

Nyt mä kävelen täällä paljain varpain, koska lattia tuntuu samettiselle jalan alla.

Mukavaa viikonloppua!
ps. nähdäänkö sunnuntaina?



MILLAINEN KEITTIÖ VANHAAN TALOON ?

Vanhan talon keittiöremontti / keittiön kaapit. Puusepän tekemä keittiö. Säästävä keittiöremontti. Kaapin ovet mittojen mukaan.

Vanhan talon keittiöremontti / keittiön kaapit. Puusepän tekemä keittiö. Säästävä keittiöremontti. Kaapin ovet mittojen mukaan.

Vanhan talon keittiöremontti / keittiön kaapit. Puusepän tekemä keittiö. Säästävä keittiöremontti. Kaapin ovet mittojen mukaan.

Vanhan talon keittiöremontti / keittiön kaapit. Puusepän tekemä keittiö. Säästävä keittiöremontti. Kaapin ovet mittojen mukaan.

Vanhan talon keittiöremontti / keittiön kaapit. Puusepän tekemä keittiö. Säästävä keittiöremontti. Kaapin ovet mittojen mukaan.



Kaunis ja toimivakin
Tässä se nyt on - meidän uusi keittiö. Täytyy sanoa, että on tullut hypittyä riemusta. Lopputulos on ihana!

Meillähän oli lähtökohtaisesti ihan ok keittiö. Se oli tukeva, sopivan kokoinen ja kelvollisen näköinen. Nyt meillä on sitten keittiö, joka on paitsi tukeva ja sopivan kokoinen, myös kaunis ja toimiva. Se on todella tärkeä parannus, koska alakerta on yhtenäistä tilaa ja keittiö näkyy suoraan sohvalle. Voi kertoa, ettei ole kiva istua siinä illasta toiseen katsomassa, jos näkymä ei tunnu omalle.

Vanha keittiö palveli meitä hyvin seitsemän vuotta. Talon edellisiä asukkaita se oli palvellut jo yhdeksänkymmentä luvun alusta lähtien. Se oli kestävää tekoa, joten suotta olisimme purkaneet toimivaa. Keittiöremontti päätettiinkin toteuttaa ns. säästävästi. Mitään runkoja, hyllyjä, laatikoita jne rakenteita ei vaihdettu.

Sisuskalut on samat, mutta kuori uusi. 

Kaapin ovet tilattiin mittojen mukaan (ja valmiiksi asennettuna) puusepältä, joka teki myös meidän vanhan kodin "supersäilytysratkaisun" eli korokkeen ja kylpyhuoneen kalusteet. Tuntui turvalliselle ostaa projekti tyypiltä, jonka työhön oltiin aiemminkin enemmän, kun tyytyväisiä. Ja lopputulos oli taas ihan täydellinen.

Homma eteni, mittakäynnistä asennukseen, todella nopeasti ja paikan päällä suoritettu työ oli päivässä ohi. Kaappeja ei tarvinnut tyhjentää kokonaan, eikä remontista aiheutunut kaaosta. Sain reilussa tunnissa asennuksen jälkeen tavarat paikoilleen, siivottua ja imuroitua. Tää tuntui perinteisen keittiörempan sijaan luksukselta. Ei tarvinut etsiä tavaroita pahvilaatikoista päivästä toiseen ja elää vesikatkojen kanssa.


Mitä tehtiin ja paljonko se maksoi?

  • Ovet 1020€. Tuotiin paikalle valmiiksi haluttuun väriin maalattuna (Tikkurila Angora H466).
  • Tiikkivetimet (FSC- sertifikaatilla varustettua vastuullisesti kasvatettua puuta) 70€.
  • Messinkivetimet 7 kpl 49€. 
  • Uudet kiskot vanhoihin laatikoihin ja saranat oviin 240€.
  • Mikron alle laatikko (alimman hyllyn täyttöä ja käyttöä helpottamaan), lajitteluvaunu (kuudella astialla!) roskiskaappien tilalle ja pikkulaatikot 4 kpl 350€.
  • Työtasot valkoiseksi laminoitua vaneria 410€.
  • Asennus 820€.

Hintaa tälle kokonaisuudelle tuli 2959€ töineen päivineen. Lopputulos on ihan joka pennin arvoinen, jossei enemmän. Keittiö on nyt valoisampi ja lämpimämpi. Se näyttää sille, että kuuluu taloon - on jotenkin samaan aikaan ajaton ja uusi.



VANHA KEITTIÖ VIIMEISTÄ KERTAA





Terveisiä Tyynelästä. Istun täällä yläkerran takkahuoneessa. Uunissa humisee tuli. Työpäivä on jo ohi ja tämä aurinkoinen päivä on kääntymässä kohti vapaata viikonloppua - tai siis minun osaltani on niin. Alakerrasta kantautuu välillä vaimeita työn ääniä. Ne, jotka mua Instassa seuraavat, tietävätkin jo, että siellä meidän luottopuuseppä rakentaa meille uutta keittiötä.

Heippa vaan te (kaiken lian keräävät) peiliovet. En usko, että tulee ikävä.

Meille tehdään ns. säästävä keittiöremontti. Mielestäni on täysin turha purkaa toimivaa kokonaisuutta, vaikka ulkonäkö ei tunnu omalle. Keittiöön tehdäänkin ulkonäköuudistuksen lisäksi vain muutamia toiminnallisia muutoksia ja perusparannuksia.

Tämä muuttuu:

  • uudet ovet (myös oikealle ylös avohyllyn tilalle)
  • laatikoihin paremmin liukuvat kiskot
  • työtasot vaihdetaan
  • roskiskaapin tilalle tulee lajitteluvaunu
  • yläosan neljään pikkulokeroon tehdään mausteille vetolaatikot


En malta odottaa, että nään kokonaisuuden valmiina.
Ja että saan näyttää sen sinulle :)

Aurinkoista viikonloppua,
Laura

16 UUTTA ASIAA

Värikäs olohuone. Sisustusinspiraatio. Hakola Moon rahi. Kuusilinna. Kotimaiset kalusteet. Nordic livingroom. Scandihome. Colorful home.

Värikäs olohuone. Sisustusinspiraatio. Hakola Moon rahi. Kuusilinna. Kotimaiset kalusteet. Nordic livingroom. Scandihome. Colorful home.

Värikäs olohuone. Sisustusinspiraatio. Hakola Moon rahi. Kuusilinna. Kotimaiset kalusteet. Nordic livingroom. Scandihome. Colorful home.

Värikäs olohuone. Sisustusinspiraatio. Hakola Moon rahi. Kuusilinna. Kotimaiset kalusteet. Nordic livingroom. Scandihome. Colorful home.

Värikäs olohuone. Sisustusinspiraatio. Hakola Moon rahi. Kuusilinna. Kotimaiset kalusteet. Nordic livingroom. Scandihome. Colorful home.

Värikäs olohuone. Sisustusinspiraatio. Hakola Moon rahi. Kuusilinna. Kotimaiset kalusteet. Nordic livingroom. Scandihome. Colorful home.


On kulunut kaksi vuotta siitä, kun otimme asuntolainan ja muutimme 41 neliöstä tähän asuntoon. Neliöt tulpaantuivat ja pitkään oli tyhjää. 

Olen meistä erittäin ylpeä, koska emme sännänneet kaupoille kalusteita ja koristeita hankkimaan. Kahden vuoden ajan olemme pysähtyneet Jannen kanssa määrätietoisesti lähes jokaisen mahdollisen kirpputorin kohdalla ja ostettavien asioiden ostoslistasta on saatu pyyhittyä yli monta asiaa. 

Kirppareita on kierretty myös mun siskon kanssa niin, että mun kummipoika on matkassa. Usein ennen sisään astumista luemme ostoslistat läpi, että tiedämme vinkata toisillemme, jos jotain meinaa mennä ohi silmien. Siinä naureskellaan, että mitä meistä kukin on tällä kertaa tilannut maailmankaikkeuden verkkokaupasta, tänne noudettavaksi. Erään kerran mun kummipoika totesi, että mun lista on jo aika kauan ollut sama, eikä luettelo ei lyhene. Hän kyseli, olenko aivan varma, että mulla on sinne yhteydet ihan kunnossa. Oikeassa oli - homma on hidasta, mutta toisaalta sitäkin palkitsevampaa.

Tänään laskin, että meidän kotona on kuusitoista tänne uutena ostettua sisustukseen liittyvää asiaa. Tämä luku pitää sisällään mm. neljä kattovalaisinta, verhot, kynnysmaton, sohvan, Jannen joululahjaksi saamaan viltin ja pr-tilaisuudesta saamani tyynyn. Määrä tuntuu suurelle, vaikka todellisuudessa muutoista aiheutuvat hankinnat voivat olla ihan toista luokkaa. Neliöiden tuplaantuessa voi helposti huomata hankkineensa pari maljakkoa, taulua, kukkaruukkua, valaisinta, hyllyä, tasoa, patsasta, printtiä, jakkaraa tai lipastoa. Matot ja verhot ovat etenkin niitä, jotka eivät löydä uudesta kodista paikkaa, jonne kuuluisivat.

Viimeisten viikkojen aikana meidän kodin uusien esineiden määrä on kokenut prosentuaalisesti huiman nousun, kun ostin yhdellä viikolla Hakolalta rahin lisäksi kaksi sohvatyynyä. En onnistunut löytämään mistään sopivia aiemmin omistettuina. Niinä kertoina, kun joudun ostamaan jotain uutena, tuntuu älyttömän hyvälle, että tiedän mistä tavarat tulevat. Hakolan tuotteet on valmistettu Pohjanmaalla. Sohvia ja huonekaluja on valmistettu samassa tehtaassa jo yli 50 vuotta. 

Nyt meidän olohuoneessa alkaa olla sitä toivottua pehmeää kotoisuutta ja värikkyyttä. Ehkä pian kehtaa järjestää tuparit ;)




OLEN OPPINUT JOTAIN






Juuri ennen kolmattakymmenettäyhdeksättä syntymäpäivääni olen huomannut oppineeni jotain. Taidon, joka on ollut hukassa koko aikuisen elämäni. Jo heti täysi-ikäistyttyäni muutin omilleni ja  itsestäni olen osannut pitää huolta. Olen maksanut laskuni, tehnyt töitä viisitoista kesäisestä ja saanut itseni ruokittua. Kasveistani vaan en ole osannut huolehtia samalla järjestelmällisyydellä ja päättäväisyydellä. Kaktuksista rahapuihin ja traakkeihin olen saanut kaiken poikkeuksetta hengiltä. Olen nauranut ihmisille, jotka ovat tituleeranneet jotain lajeja tai yksilöitä helppohoitoisiksi. Biojätteeseen on päätyneet, papalta ensimmäiseen omaan kotiin saadusta kasvista ja ystävän kultaköynnöspistokkaasta saakka, kaikki aikanaan. 

Viime vuosina, tarkkaan ottaen kahtena viimeisenä, olen joutunut kippaamaan lajittelukärrymme perimmäiseen paperipussiin enää hyvin harvoja kappaleita. Yhden kaktuksen tainnutin, liikaa kastelemalla kai. Muratti taas kuivui kuin kelopuuksi. Tämä on minulle vähän. Muistatte kai ne neljä, jotka sain hengiltä ja myös viherkasvien hautajaiset?

Olen oppinut muutaman asian:
  1. Lisää mullan sekaan paakkuuntumatonta kissanhiekkaa. 
  2. Kastele säännöllisesti ja melko niukasti. Meillä keskiviikko on kastelupäivä.
  3. Paras lannoite on nestemäinen luomulannoite.
  4. Lannoita myös talvella. Kesällä viikottain kastelun yhteydessä. Talvella noin kerran kuussa.
  5. Suihkuta! Itse vien kasvit kylpyhuoneeseen kasteltavaksi kerran - pari kuussa. 
  6. Hanki kasvilamppuja. Meillä niitä on kolme. Sopivat ihan tavallisiin seinä- / lattiavalaisimiin. Airamin versiossa on miellyttävin valo. Se ei ole punainen ja sopii siis samalla yleisvaloksi. Ledit ei kuumene ja voivat olla päällä vaikka koko päivän.
  7. Luota ystävään. Mun omalta kasvigurultani Pauliinalta olen saanut parhaat vinkit (löytyy mm. täältä ja täältä).

Talvi on pitkä ja pimeä, mutta toivoa on <3