Sisällön tarjoaa Blogger.

KUN KAIKKI EI MENE PUTKEEN

Värikäs olohuone. Vanhan hirsitalon sisustus.

Makuuhuoneen tapetti. Vanhan hirsitalon sisustus.

Keittiö. Vanhan hirsitalon sisustus.

Tiedätte varmasti, kun jonkin asian valmistuttua, fiilis on se, että lopputulos on aivan 100% täydellinen - siis juuri sellainen, mistä olit haaveillut ja vaan salaa uskaltanut toivoa. Remontin jälkeen se on ihanin olotila. Niin kävi esimerkiksi, kun meidän keittiö valmistui. Se ylitti kaikki mun odotukset ja projektiin laitettu raha tai vaiva ei tuntunut miltään sen jälkeen, kun sain uudet ihanat ovet, tasot ja jätevaunut. Toisin kävi lattiaremontin kanssa.

Meidän lattiaremontti ei ollut mikään pikku homma - tyhjennettiin koko alakerta. Huonekalut kannettiin ylös ja kaikki kaapit, laatikot plus hyllyt tyhjennettiin muuttolaatikoihin. Vanhat lattiat purettiin, eristeet lapioitiin pois, tehtiin tarvittavat korjaukset, laitettiin uudet villat, lattiat ja listat. Onneksi meillä oli tekijä, koska oman työn päälle se olisi ollut kuolemaksi. Sitä paitsi miten sitä Helsingistä käsin olisi operoinutkaan. Ei siellä pölyn keskellä olisi voinut asettua olemaan ja järjestää lämmintä ruokaa. Tai edes lämpöä taloon, kun rossipohjasta tuuli suoraan huoneisiin. Samoilla pölyillä saatiin onneksi olohuoneeseen uusi sisäkatto.

Remontti viivästyi useampaan otteeseen. Se alkoi maaliskuun lopulla ja venyi toukokuulle. Äitienpäiväksi piti vihdoin olla valmista ja meillä oli perhettä tulossa kyläänkin jo, kun päivää ennen maalle menoa kuulin, ettei meillä ole listoja, katossa sähköjä ja uunin edestä puuttui valut. Hermot oli todella koetuksella. Nyt koko sotkusta on kulunut sen aikaa, että pystyn puhumaan siitä ilman piikkiä verenpaineessa.

Valitettavasti tässä remontissa en voi edes taputella kaikkea villaisella ja todeta, että lopputulos palkitsee. Se ei ole tällä kertaa aivan niin. Tietysti siitä olen älyttömän onnellinen, että lattioita avatessa ei löytynyt hirsistä lahovaurioita ja meillä on nyt lämpimät, uudelleen eristetyt, lattiat. Ja toki nuo leveät kuusilankut ovat upea tuote ja on hienoa, että alakerrassa on nyt samanlainen lattia joka huoneessa. Kuitenkin viivästykset ja pieleen mennyt pönttöuunin edustan pellitys kaivelee ja kaiken päälle olemme alkaneet epäillä, tuliko värin kanssa tehtyä virhevalinta. On varmaankin niin, että vanhahtavan harmaiksi käsitellyt lankut olisivat sopineet paremmin asunnon väreihin. Se huti onneksi ratkeaa konevuokraamosta kärrättävällä hiomakoneella ja muutamalla purkilla Osmon öljyvahaa. Lisää pölyä siis luvassa.

Ihanaa alkanutta lokakuuta,
Laura