Sisällön tarjoaa Blogger.

KUN KESÄMÖKKI TÄYTYY PURKAA


Kreosootti. Siitä ehti muodostumaan meille uusi kirosana.


Teetimme, alunperin puolison suvun omistuksessa olleelle, kesämökillemme haitta-ainekartoituksen, koska siellä haisi pistävälle. Vuosien mittaan kuulema tutusti vaan mökille. Mökki on Puutalo Oy:n aikanaan toimittama malli Kesäkoto - ensimmäisiä tehdasrakenteisia mökkejä, joita 50-luvun lopussa rakennettiin. Mökillä ikänsä viettäneet sanoivat, että tälle täällä on aina haissut, eivätkä mahdollisesti siitä syystä osanneet asiaan tarttua. Mutta mua huolestutti - haju tarttui hiuksiin, pesuainepussiin ja viikonloppulaukkuun. Sitä oli vaikeaa saada lakanoista pesemällä pois. 



Haitta-ainekartoitus tehtiin poran kuppiterällä niin, että lattiaa ja seinää poraamalla päästiin käsiksi talon kaikkiin materiaalikerroksiin. Irroitetut pyöreät palat liimattiin paikoilleen reikiin, jotka jäivät melko huomaamattomasti huonekalujen alle ja taakse. Sekä reikien kautta, että esimerkiksi ala- ja yläpohjaan ryömimällä otettiin materiaalinäytteet, jotka suljettiin pieniin pakkauksiin ja toimitettiin laboratorioon analysoitavaksi. Tässä vaiheessa kuvittelin, että mikä lopputulos olisikin, siitä selviäisi varmaan otsonoinnilla ja joitain materiaaleja korvaamalla. Kartoituksessa kuitenkin selvisi, että tervapaperien lisäksi mökin kantavissa rakenteissa on käytetty ilmeisesti kreosoottia, koska PAH-yhdisteitä ilmeni analyysissä todella suurina pitoisuuksina. Se oli meille järkytys, jota en ensin tahtonut edes ajatella. Oli otettava aikalisä ja mietittävä tarkkaan, mitä tehdään. Nyt, vuosi kartoituksen jälkeen, alkaa suunnitelmat tuntumaan jo selvälle.



Kesämökki on kaunis 50-lukulainen ja seisoo meren rannalla. Jos haitta-aineet olisivat sijainneet rakenteissa, jotka voisi turvallisesti ja kannattavasti korvata, se tehtäisiin. Tässä meidän tapauksessa mökistä ei vaan jäisi jäljelle mitään. Ei perustustuksia, alapohjan tukipuita, lattiaa eikä seiniä. Ulkoseinien tukipuut ja katon vasat voisi mahdollisesti säästää, mikäli haju ei olisi niissä voimakkaana, mutta multa osin purku vaatisi koko mökin luurangolle purkamisen, ilmaan nostamisen, uusien perustusten tekemisen ja mökin jälleenrakentamisen seinineen, välikattoineen ja lattioineen. Tällä menetelmällä olisimme saaneen saman mökin, yhtä lähelle rantaa. 



Kantavien rakenteiden kapselointikin voisi korjaustoimenpidesuositusten mukaan olla yksi vaihtoehto, muttei kuitenkaan suositeltu tapa toimia. Emmekä me halua ottaa niin suurta riskiä. Korjaamisen kustannukset menisivät täysin hukkaan, jos myöhemmin osoittautuisi, että ei olisi kannattanut. Sitäpaitsi en ole lainkaan vakuuttunut, että osaisin nauttia kesästä sen hajun aiheuttaman huolen keskellä. Näytteistä kuitenkin havaittiin, että PAH-yhdisteiden kokonaismäärä (seinien tervapapereissa ja alapohjan kantavien rakenteiden kyllätysaineissa) oli 18 000 mg/kg ja esimerkiksi kaatopaikalle hyväksyttävän jätteen raja-arvo PAH-yhdisteiden osalta on 40 mg/kg. Varmaa ei ole kuinka paljon yhdisteitä vapautuu materiaaleista hengitysilmaan, mutta tunnen oloni siellä silti turvattomaksi.


Vaihtoehtoisten menetelmien toteuttaminen niin, että ongelma poistuisi täysin voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Ensisijaisesti suosittelemme pitoisuuksia sisältäneiden materiaalien poistamista."



Vaikka vanha mökki tietysti sisältää valtavasti muistoja ja tunnearvoa ei voi mitata rahassa, on mökkipaikalla upeinta kuitenkin rantatontti maisemineen. Puolisoni päätyi ostamaan sisareltaan osuuden ja pitkän harkinnan jälkeen päädyimme mökin purkuun ja uuden rakentamiseen. Meille siis kohoaa ensi vuonna uusi kesämökki. Toivomme, että mökin muistot jäävät tontille seikkailemaan, eivätkä muuta purkutavaran mukana sorttiasemalle.


Keittiö, olohuone ja kaksi makkaria 30m2 120m2

Uusi mökki tulee olemaan neljä kertaa vanhan kokoinen ja sijaitsemaan vanhan mökin yläpuolella - kaavan vaatiman 25 metrin etäisyyden päässä rannasta. Vanhassa mökissä oli keittiö, olohuone ja kaksi makuuhuonetta 30 neliössä. Uudessa kesämökissä ja sama huonejako, jonka lisäksi teemme sinne kylpyhuoneen vesivessoineen. Neliöitä tulee olemaan 120. Toivomme lopputuloksesta mahdollisimman huolivapaata taloa, jossa ensin eläköityneet vanhempamme, ystäväperheet lapsineen ja me itse saisimme viettää lomapäiviä - ilman pimeässä taitettua matkaa pihan perälle. Samasta syystä mökin yhteyteen rakennetaan sähkösauna. Rantasauna toivottavasti saadaan säästää rakennusluvassa olevien neliöiden puitteissa, koska se sijaitsee nimensä mukaisesti rannassa ja on ihanan tunnelmallinen.



Mökin rakentumisen vaiheita voi seurata paitsi täällä blogissa, myös Instagramissa.

Aiemmat tekstini kesämökistämme löydät täältä.


Lisätietoa PAH-yhdisteistä, kreosootista ja Puutalo Oy:sta löydät alla olevien linkkien kautta:


Wikipedia: Puutalo Oy

Kotiliesi: Kreosootti voi tulla kalliiksi – ratapölkyltä haiseva vanha talo tai mökki on riskiostos.

Archinfo: Suomen näyttely Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa 2020 kertoo unohdetun tarinan tehdasvalmisteisten puutalojen maailmanvalloituksesta.

Helsingin Sanomat (vain HS tilaajille): Kun sadattuhannet evakot tarvitsivat itselleen pikaisesti kodin, Puutalo Oy kehitti ratkaisun – menestystarina on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. 




Vinkkejä talouskellarin käyttöönottoon?

Se on taas kuukauden ensimmäinen maanantai ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on Kellarit ja säilöntä, jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyvät tekstin lopusta.



Meillä rakastetaan ruuanlaittoa. Ruuan tekeminen ei ole minulle se pakollinen paha, jolla hankitaan keholle käyttövoimaa, vaan sitä voisi joku kuvailla vaikka harrastukseksi. Itse en sitä määrittelisi niin, vaikka tallennankin reseptejä kirjanmerkkikansioihin, jaan ystävien kanssa ideoita, nautin kauniiden kattausten tekemisestä, uusien makujen maistamisesta ja teen aina joka viikolle suunnitelman, johon kirjoitan lounaat ja illalliset. Viimeksi mainittu on paitsi mielekästä, myös säästää aikaa. Kaupassa meillä käydään noin kerran viikossa. Ja vaikken luokittele tapaani toimia harrastukseksi, on kaapissani nopeasti laskettuna noin 60 maustetta tai maustesekoitusta, joten kai voisi sanoa, että olen asiasta kiinnostunut. 

Koska olen kiinnostunut ruuanlaitosta, olen kiinnostunut myös ruuan raaka-aineiden tuoreudesta, laadusta ja kasvattamisesta. Samasta syystä olen hirvittävän huono tekemään kasvattamistani raaka-aineista säilykkeitä. Rakastan sitä, että ruuasta voi erottaa maistamalla sen raaka-aineet. Erilaiset soseuttamiset, hapattamiset ja hyytelöinnit tuntuvat minusta vieraille. Ryhtyessäni ruuanlaittoon otan ainekset mieluiten esiin tuoreena, jää- / viileäkaapista tai pakkasesta. Se, että ruuassa on värit ja vitamiinit tallella, on minulle tärkeää.



Mitä meillä kasvaa ja miten se säilötään?

Tänä vuonna syötävien ja säilöttävien lista näyttää tälle:

Raitajuuret, punajuuret, keltajuuret ja valkojuuret:
Säilytetään sellaisenaan viileässä, osa raastetaan pakkaseen.

Porkkanat:
Säilytetään sellaisenaan viileässä.

Herneet:
Syötiin suoraan penkistä, salaateissa ja kesäkeiton seassa.

Retiisit:
Kylvetään ja syödään pienissä erissä pitkin kesää.

Perunat:
Kylvetään ja syödään pienissä erissä pitkin kesää.

Sipulit:
Varsia syödään pitkin kesää ja sipulit kuivataan.

Kesäkurpitsat:
Syödään pitkin kesää ja pakastetaan raasteena / kuutioina.

Avomaankurkut:
Syödään pitkin kesää ja säilötään maustekurkuiksi.

Mansikat:
Tulee niin pieni sato, että tulee syötyä.

Varsiparsakaalit:
Tuli niin pieni sato, että tuli syötyä.

Palsternakat:
Kasvatetaan ensikertaa, saa nähdä miten käy.

Ruusupavut:
Yritettiin ensi kertaa, muttei kasvanut paahteessa, joten säilömisestä ei todella tarviitse huolehtia.

Omenat:
Pakastan lohkoina. Ehkä kuivaaan taas pienen erän.

Marjat:
Pakastan. Punaviinimarjoista puoliso tekee mehua.

Yrtit:
Lipstikkaa kuluu meillä hurja määrä tuoreena. Isosta osasta tein lipstikkasuolaa.
Ruohosipulin pakastan tankoina.
Oreganon ja timjamin kuivaan.
Salvian, mintun, shison ja persiljan pakastan lehtinä. Näin ne säilyttävät minusta makunsa paremmin, kuin kuivattuina.

Suurinosa itsekasvattamastamme ruuasta menee siis joko suoraan käyttöön tai viileäsäilöön. Omenat, yrtit ja marjat pakastamme keittiön pakastimessa. Mehut, juurikkaat ja maustekurkut säilyvät vanhassa navettarakennuksessa sijaitsevassa jääkaapissa. Navetallamme on paljon säilytystilaa ja periaatteessa meidän olisi mahdollista hankkia sinne myös uusi jää- / viileäkaappi tai pakastin - käytettynä Torista. Ensisijaisesti haluaisin kuitenkin säilöä kaikki viileäsäilytystä vaativat ruuat energiatehokkaammin; keittiömme alla olevassa talouskellarissa.

Talouskellari keittiön alla on pelkkä pelottava loukko?

Kellariimme laskeudutaan vähän hankalia rappusia pitkin, hellamme edestä. Tila on muutaman neliön kokoinen ja niin matala, että sen lattialle astuttuaan on sinne kyykistyttävä. Kahdelta sivulta tilaa kehystää ihan pätevät hyllyt. Kellari ei ole missään mittakaavassa kaunis ja lisäksi se kantaa tällä hetkellä ainakin kymmenen viimeisen vuoden pölyjä, mutta ajaisi kuitenkin ehostettuna hyvin asiansa ruuan säilömisessä. Emme ole tosiaan vuosikymmeneen käyttäneet sitä mihinkään, emme edes saaneet tyhjennettyä sieltä hyllyille, aikaan ennen meitä, kasautuneita pulloja. Potentiaalinen se kuitenkin on, joten uskallanpa julkaista siitä kuviakin. Jos silmiesi verkkokalvot käpristyvät kaikesta ryönästä, niin kannattaa selata äkkiä ohi.



Kellarista tulisi muokata piakoin käyttökuntoinen ja esteettisesti mielyttävämpi. Ainoa ongelma tässä on, ettei meillä kummallakaan ole minkäänlaista kokemusta kellarissa säilömisestä. Emme tiedä mihin vuodenaikaan kellarimme on käyttöön sopiva, millaiset maalit, materiaalit, hyllyt, laatikot tai varusteet parantavat tilankäyttöä ja ruuan säilymistä. Erityisesti kiinnostaa, mitä varotoimenpiteitä tulisi oppia, ettei tule pilanneeksi kaikkea - kellaria tai satoa.

Kummitustarinoita?

Tätä postausta kirjoittaessani mieleeni nousi muisto ajalta, jolloin vielä etsimme taloamme. Eräällä näytöllä, muistaakseni Iitissä, oli vastassamme ihastuttava pihapiiri potentiaalisine taloineen. Sisään astuessani huomasin heti, että talossa oli minulle aivan liian ahdistavat energiat. Intuitio kertoi sekunneissa, etten halunnut nähdä yhtään enempää. Asunnosta teki mieli lähinnä päästä pois. Hetken pihalla yksin harhailtuani puoliso tuli kertomaan, että talossa viime vuodet yksin elellyt henkilö oli, välittäjän kertoman mukaan, valanut betonilla keittiön alla sijainneen talouskellarin tarpeettomana umpeen. Liekö vaan kerännyt vettä vai saisiko tästä aikaan jotain ihan oikeita kummitustarinoita. Niin tai näin - torppa jäi hankkimatta ja päädyimme tänne. Hyvä niin!

Tämä mieleeni painunut muisto kellareista ei kuitenkaan ole saanut minua kammoamaan niitä. Olen hyvin kiinnostunut vastaanottamaan kaikki hyvät vinkit ja opit, ettei tarvitse mennä oman kantapään kautta. 

Kiitollisena otan vastaan kaikki tämän postauksen kommenttikenttään mahdollisesti kertyvän tiedon.


Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Jos kellarit, säilöminen ja omavaraisuusasiat kiinnostavat kannattaa tsekata seuraava lista. Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.


Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:


Kasvuvyöhyke 1

Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2021/


Apilankukka

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-8-maakuoppa/


Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/08/kellari-ja-tila-talvisailytykseen.html


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-8/


Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/08/omavaraisuutta-vuodelle-2021-osa-elokuu.html


Caramellia

https://caramellia.fi/elokuu-2021/


Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/08/kurkkuresepti.html


Mikä itä

https://mikaita.fi/?p=807


Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/08/sato-talteen.html


Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

https://www.korkeala.fi/perukellari-ja-sailonta/


Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/202108unelmana-omavaraisempi-elama-sailonta_0743133561.html


Kasvuvyöhyke 5

Puutteela

https://puutteela.com/2021/08/02/elokuussa-kerromme-kellareistamme-ja-sailonnasta/


Korpikuusen tila

https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/08/suuntana-omavaraisuus-sailonta.html


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/08/02/elokuu-21-kellarit-ja-sailonta



Maailman paras smoothieresepti


Miksi tehdä hyvä tai pelkästään herkullinen smoothie, jos voit saada maailman parhaan?


En koskaan hae reseptiä herkulliselle kasvislasagnelle, hyvälle wokille tai parhaille uuniperunoille. Etsin aina hakusanoilla "maailman paras". Naurattaa itseänikin, miten googlailen ohjeita ruuanlaittoon. Googlaamisen jälkeen en toki tyydy reseptiin sellaisenaan, vaan säädän sitä sen mukaan, mitä tekee mieli, mitä on kaapissa ja mitä saan omalta pihalta. 


Tähän maailman parhaaseen smoothiereseptiin olen joutunut viime päivinä ostamaan vadelmia kaupan pakastealtaasta, koska meidän omat ovat menneet tänä vuonna janoisten pörrääjien suihin. Vadelmapensaikko on vetänyt puoleensa sellaisen määrän ampiaisia ja muita lentäviä, että vadelmat ovat pieniä, kuivia kittanoita. Se on sääli, koska viime keväänä vadelmapensaikkoa hoidettiin erityisellä huolella - asentaen sinne tuki kehikoita, huolellisesti leikkaamalla ja kompostilla lannoittaen. Näemmä tuli maistuva sato, jollekin.


Maailman paras vadelma banaani smoothie resepti.

Teen smootheja kesäisin, jos en päivittäin, niin useita kertoja viikossa. Valmistan ne aina sauvasekoittimen kanssa ja makeuttamattomaan mantelimaitoon sekoittaen. Pääraaka-aineena käytän jäisiä marjoja (pääasiassa mustikkaa, vadelmaa, punaviinimarjaa), jäisiä omenalohkoja ja banaaneja. Usein laitan sekaan minttua ja raakalakritsijauhetta.


Maailman paras vadelma banaani smoothie resepti.

Maailman parhaan smoothien resepti


Kannullinen parasta kesäjuomaa tehdään näin:

  • pari desiä jäisiä vadelmia
  • pari jäistä banaania (kyllä - niitä kannattaa pakastaa!)
  • 1/2 litraa makeuttamatonta mantelimaitoa
  • maun mukaan (noin 1 tl) raakalakritsijauhetta
  • noin puoli ruukkua minttua (kuvassa lautaselta pihalta poimittuna sopiva määrä)

Laita raaka-aineet blenderiin tai kannuun ja käytä tehokkaalla sauvasekoittimella läpi. Käyttäessäsi pakastamattomia vadelmia tai banaaneja, saat smoothien kylmemmäksi murskaamalla samalla sekaan muutaman jääpalan.

Maistuu aamupalalla, välipalalla tai jälkiruokana.




Uusia kokeiluja omavaraistelun suhteen

Se on taas kuukauden ensimmäinen maanantai ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on Tämän vuoden uudet kokeiluni, kasvimaalla tai muualla, jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyvät tekstin lopusta.

Ruusupavuille ruuvattiin säleiköt navetan seinään

Alku ei ollut se paljon puhuttu lupaava

Tämä on ollut kyllä melkoinen vuosi. Keväällä tuntui, etten varmaankaan jaksa koko vuonna enää yhtään projektia tai uutta asiaa, koska kuisti- ja kylpyhuoneremontti oli imenyt minusta kaikki mehut. Näin kävi, vaikka meillä oli ammattimies hommissa, eikä meidän tehtäväksi jäänyt, kuin katsoa päältä ja maksaa laskut. Sellaisessa välivaiheessa eläminen on kuitenkin aina jotenkin yllättävän rankkaa. Eikä kai vähiten tämän neuropsykologisen oirekuvan kanssa.

Ajan kanssa siitä väsymyksestä selvittiin ja kesän korvalla jo jaksoinkin taas aktiviisesti puuhailla. Siihen nähden hämmästyttävän paljon kaikkea onkin ehditty saamaan aikaan. Kaikki suunnitellut vihannekset ja juurekset saatiin kasvamaan ja muillakin omavaraistelun osa-aluilla ollaan ehditty etenemään.

Tämän vuoden omavaraistelukokeilujeni lista näyttää seuraavalle:
  • Villivihanneksista tänä vuonna kokeiltiin uutena maitohorsmaa. Sitä syötiin salaatissa sekä pannulla tankoparsan tapaan paistettuna. Aiemmin olen lähinnä kerännyt vuohenputkia tai ryöpännyt nokkosia. Viimeksi mainitutu olen puristellut niitä tiiviiksi palloiksi pakkaseen, josta niitä on helppoa sulattaa keittoihin, piiraisiin ja patoihin.
  • Mausteista olen tänä vuonna valmistanut itse ensimmäistä kerta lipstikkasuolaa (huuhtaistut ja vuorokauden kuivuneet lipstikat blenderiin suolan kanssa ja sitten kuivumaan joko kuivuriin tai leivinpaperin päälle) ja pizzamaustetta (ensin kuivataan yrtit ja sitten käytetään blenderissä mustapippurin ja valkosipulijauheen kanssa). 
  • Kasvimaalla olen kokeillut uusia lajeja, joiden satomenestys on vasta arvoitus:
      • Varsiparsakaali (Atlantis F1)
      • Palsternakka (White Gem)
      • Ruusupavut (Celebration)
      • Amppelitomaatit (Tom Yellow ja Tumbling Tom Red F1)
      • Runkotomaatti (Little Bing F1)
  • Käsitöiden saralla olen kokeillut paitojen neulomista. Olen aiemmin keskittynyt tekemään pääosin pieniä käsitöitä ja nyt olen innostunut näistä aikaa vievemmistä niin, että syksyksi on jo villahousut sekä puolitoista paitaa valmiina. 
  • Polttopuiden suhteen olemme kokeilleet uutuutena kuistiremontista jääneen purkutavaran polttamista koivuklapien seassa. Sen lajitteleminen oli jäätävä homma, joten ymmärrän, miksi monelta menee käyttökelpoisetkin maalattujen mukana sortille. Tämä on kuitenkin ollut meille merkittävä säästö.


Retiisit venähtivät tänä vuonna salakavalasti jättiläisiksi.


Edellämainitun listan lisäksi meillä oli vielä kaksi uutta omavaraisteluun liittyvää asiaa, jotka olisivat hyvinkin saattaneet toteutua jo tänä vuonna - sen verran paljon ne ovat meidän puheissamme kiertäneet. Ensimmäisenä niistä on sienipeti, jonka bongasin ensimmäisen kerran Satun blogista. Toinen keskustelua aiheuttanut asia on aurinkopaneelit ja oma sähköntuotanto. Täällä on, viimeksi juhannuksena, vertailtu pihapiirin eri rakennuksen kattoja, tarkoituksena löytää se optimaalinen paikka. Ei ehkä ole kovin kaukana, että kutsumme jonkun konsultin kylään. Kaikki vinkit asian suhteen ovat tervetulleita!


Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:

Kasvuvyöhyke 1


Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/


Apilankukka

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/


Kakskulma

https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/


Kasvuvyöhyke 2


Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html


Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html


Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html


Kasvuvyöhyke 3


Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/


Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html


Torpan tyttö

https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/


Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html


Caramellia

https://caramellia.fi/heinakuu2021/


MetsäHeini

https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/


Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=21379


Kasvuvyöhyke 4


Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html


Korkeala

https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/


Kasvuvyöhyke 7


Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/






Eteinen on kodin käyntikortti

kuisti vanhaan taloon
Kaivelin vanhoja valokuvia ja sain aikaaan tällaisen kollaasin.

Eteinen, porstua, tampuuri, veranta, vilpola

Eteinen on kodin käyntikortti, sanotaan. Onkin jotenkin äärettömän symbolista, että Tyynelän sisääntulo on ollut jokaisen omistajan aikaan aivan eri näköinen. Ja niinhän se on - jokainen tekee eteisestään (ja koko kodistaan!) omiin tarpeisiinsa sulautuvan. Tässä talossa se on mennyt erityisen tarkasti aikakausittain. Omistajia on ollut kolme ja jokainen on tehnyt, niinkuin parhaaksi on kokenut. 

Alkuperäinen eteinen oli pieni ja sen yhteydessä oli ikkuna myös eteisen oikealla puolella eli talosta etupihan suuntaan. Toiset omistajat tekivät kuisti- ja kylpyhuone remonttia 90-luvun alkupuolella ja ilmeisesti siinä yhteydessä poistettiin tuo, ylimässä kuvassa oikassa laidassa, etupihalle osoittava ikkuna, koska se on kutakuinkin nykyisen wc-istuimen kohdalla. 

Me taas halusimme selvästi suuremman kuistin ja otimme tilan enemmän oleilu-, kun vaatesäilytyskäyttöön. Kuistilla voi nykyään paitsi kahvitella, myös kuivata pyykkiä, esikasvattaa taimia ja puutarhatöistäkin on helpompi tulla kurakengin sisään, kun oon tilaa mihin asettua ja riisuutua.

Olen ennenkin sanonut, että tämä on minun tapani jättää jälkeni tähän maailmaan. Sama pätee viimeisimmänkin remontin kanssa. Tuntuu hyvälle olla osa tämän talon historiaa.

Kuistiremontista löytyy lisää täältä ja Tyynelän historiasta täältä.

Kaunista viikonloppua <3














Lopulta juurruin minäkin

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on "Omavaraisteluni tausta, mikä innosti minua? Miten päädyin nykyiseen paikkaani? Tulevaisuuden haaveeni?", jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyvät tekstin lopusta.



nuotipaikka vanhan talon pihalla

Sielultaan maalainen?

Olen 41-vuotias ja asunut ikäni kerrostaloissa. Niitä on kertynyt matkani varrelle kymmeniä. Muutimme lapsuuudessani usein; työn, eron, erikoistumisopintojen ja viransijaisuuksien vuoksi. Yhdessäkään asuinpaikassa meillä ei ollut pihaa tai palstaa. Vaikka rahaa oli niukasti, emme ole sienestäneet, saati parvekeviljelleet, vaikka siihen varmaan teoriassa olisi ollut hyvätkin mahdollisuudet. 


En siis oikeastaan edes tiedä, mistä alunperin alkoi kaipuuni vanhaan maalaistaloon ja pihahommiin. Kun olin 30-vuotias, tavannut puolisoni ja odotimme häitämme, aloimme käydä tosissamme näytöillä. Niitä kierrettiin viikonloppuisin paitsi kartan, myös aikataulun kera. Ostimme tämän vanhan, Tyynelä nimisen, pientilan kun täytin 31. Se hankittiin niin, etten itse ehtinyt kääntymään edes pihassa ennen kauppoja. (Sen tarinan voit lukea täältä). Jo tuolloin ajatuksissani oli, että jonain päivänä, akuuttien sisäremonttien jälkeen, keskityn pihan rakentamiseen.


Pihamme oli alkuun "tabula rasa"; nurmikenttä, jolla kasvoi syreenien, kuusiaidan ja vanhojen tammien lisäksi muutamia periksiantaneita omenapuita sekä useita punaviinimarjapensaita. Se oli täydellinen alusta lähteä rakentamaan mieleistänsä lopputulosta. Onkin tuntunut erittäin palkitsevalta vihdoin päästä tähän vaiheeseen. (Parin vuoden takaisia ennen / jälkeen kuvia löydät täältä.)



Tänä vuonna meillä on viimeistelty katettua kesäterassia, joka kasattiin pari vuotta sitten elementeistä. 

Pikkuhiljaa enemmän... ja enemmän

Ensimmäisinä vuosina meidän omavaraistelumme koski ainoastaan marjoja, omenoita ja polttopuita. Viimeksi mainittuja kaadettiin ja klapikonein urakoitiin, paitsi muutaman suuren koivun verran omalta pihalta, myös puolisoni suvun kesämökiltä, joka sittemmin ostettiin kokonaan meidän nimiimme. Polttopuita meidän ei ole tarvinnut ostaa kertaakaan koko kuluneen kymmenen vuoden aikana. Etenkin puolisolleni tämä on jonkin sortin kunnia- / periaatekysymys.


Suuunnittelimme, että kasvatamme omavaraistelumme määrää pikkuhiljaa, emmekä uuvuttavasti kertarysäyksellä ja näin se on meillä myös toteutunut. Omalle pihalle uusien asioiden istuttamisen aloitimme perinteisesti yrteistä. Samaan aikaan aloin nauttimaan myös sienestyksestä ja ostin Torista jykevän kotimaisen Orakas hyötykasvikuivurin. Vuosien ajan kuulinkin usein sanovani, että syksy sienineen ja kuivattuine omenoineen on mun lempivuodenaikaa. Nyt kun olen saanut lavani perustettua ja päässyt tarkkailemaan keväistä kasvua, olen alkanut rakastaa kevättä ja alkukesääkin.


 


Minunkin juureni ovat tämän tontin mullassa.


Vaikka olen aina nauttinut seikkailuista ja siitä, miten elämä vie, tunnen nyt tulleeni kotiin. Täytyy myöntää, että kaikkien niiden kertojen jälkeen, joina olen kantanut tavarani uuteen asuntoon ja kaupunkiin, kävi kyllä melkoinen tuuri, että juurruin paikkaan, jota en ollut itse näytöllä valitsemassa. Meidän alkuperäinen ajatuksemme oli pitää Tyynelää lähinnä mökkinä, mutta sainkin kodin. Toivon pian voivani muuttaa tänne niin, ettei kaupunkiin tarvitsisi enää palata, kuin hotellilomalle. Siihen saakka tyydyn pitämään kaupunkikotia lainanlyhennyksineen eläkesäästöinäni.




En melkein malta odottaa, mitä kaikkea Tyynelällä on vielä meille annettavaa ja meillä sille. Näen, että hyötypuutarha kasvaa, 2500m2 suuruisen tonttimme rajojen sisäpuolella, suunnitellusti vuosittain parilla lavalla tai lajilla. Kasvihuone meille varmasti tulee, mutta peltoalasta täällä ei unelmoida, vaikka olisi se kai kuriositeettina hauskaa lunastaa tilasta kerran myyntiin lohkottu pläntti takaisin. Kotieläimistäkään, koiraa ja kissaa lukuunottamatta, en haaveile, mutta muilta osin kaikki vanhan pientilan elämään kuuluneet asiat kiinnostavat. Jos rajanaapurinamme olisi metsää, olisin jo käynyt kolkuttelemassa omistajan ovia ostoaikeissa. 


Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.


Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:

Kasvuvyöhyke 1


Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/


Apilan kukka

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/


Kakskulma

https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/


Kasvuvyöhyke 2


Urban farming kotitarveviljely

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html


Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.html


Keltainen kahvipannu

https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html


Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html


Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html


Kasvuvyöhyke 3


Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/


Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html


Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html


Metsä Heini

https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/


Mikä Itä

https://mikaita.fi/?p=774


Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html


Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=21274


Majalevon pientila

https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html


Kasvuvyöhyke 4


Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html


Korkeala

https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/


Kasvuvyöhyke 5


Puutteela 

https://puutteela.com/?p=682


Kasvuvyöhyke 7


Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/



Miten toteuttaa helppohoitoinen piha?




Oletko sinäkin kuullut usein sanottavan, että halutaan "helppo piha"? Mielestäni kyseinen ilmaus jättää ilmoille liian suuren kysymysmerkin. Mitä sillä helpolla tarkoitetaan? Jos minulla tähän hetkeen sattuisi olemaan rutkasti ylimääräistä aikaa, tekisin varmaan aiheesta gallupin johonkin Facebookin puutarharyhmään. Juuri nyt minusta ei kuitenkaan ole niitä kaikkia vastauksia yhteen kasaamaan.

 

Yleisin määritelmä "helpolle" on ehkä se, ettei ole kitkemistä, roskaavia puita tai haravointihommia. Toiselle se merkitsee hyvin rajattua nurmikkoa tai kunttaa. Kolmannelle jopa asfalttia, kivituhkaa tai tekonurmea. Itse ajattelen, ettei mikään piha (no ehkä asfaltia lukuunottamatta) ole helppo, jos ei yksinkertaisesti halua laittaa pihaa. Kyse on siis siitä, millainen pihakäyttäjä kukin on. Yhdelle kolme tuntia pihatöitä viikossa ei ole mitään ja jollekin se olisi ylitsepääsemätön kauhistus. Keskeisintä taitaakin olla se, että pihalle tehdyt valinnat ovat omia, ei edellisen asukkaan maun mukaisia ja siten omaan tapaan epäsopivia.




Omaan "helppoon pihaani" sisältyy ajatus siitä, että meillä on maalaistalo, jonka piha ei tule koskaan olemaan samassa mintissä kuin 2000-luvun talossa, joka sijaitsee pellolle rakentuneella omakotitaloalueella, lähellä kunnan keskustaa. Meillä on pihaa noin 2500m2, joten on siellä tilaa myös rikoille. (Etenkin kauniille sellaisille!) Niinpä en jaksa välittää, jos maahumala valtaa alaa perennapenkissäni. Ei ole myöskään mikään uutinen, jos joskus löydät kukkapenkistäni voikukan.





Tyynelän pihaa on rakennettu vuosia vain viikonloppuisin, koska aiemmin olemme viettäneet pääosan ajastamme kaupungissa. Niinpä hommat ovat edenneet hitaasti ja on pitänyt priorisoida. Etenkin siitä syystä olemme edenneet kohti meille "helppoa pihaa". Siihen sisältyy mm. toive seuraavista asioista:


  • Hyötypuutarhaa viljellään kitkijä- ja selkäystävällisesti kasvatuslaatikoissa.
  • Logistiikka toimii, kun navetan päädyn vanhasta ulkohuussista rakentuu puutarhavaja.
  • Kasteltavat kasvatetaan lähellä vesipistettä.
  • Rakennetaan luontevat kulkureitit.
  • Komposteja on tarpeeksi ja ne on sijoiteltu oikein. Puutarhajätettä ei tarvitse kuljettaa sortille.
  • Valitaan oikeanlaisia kasveja oikeisiin kasvuympäristöihin. 
  • Perennapenkit kukoistavat omaan tahtiinsa ja ilman isompia apuja.
  • Piha saa rönsyillä vapaasti kukkapenkeissä ja kuusiaidan vierellä.
  • Vähennetään nurmikon määrää.
  • Odotamme, että pihaan tehdyt uudistukset vanhenevat ja sammaloituvat kauniisti.
  • Kaikkea vähän kulahtanutta pidetään kauniina.




Kolmeen kertaan, kuluneiden vuosien varrella, meidän on ollut mahdollisuus ostaa urakkana apua Ekopihalta. He ovat tulleet tontille, kun olemme tarvinneet pienkonetta ja sen käyttäjää. On poistettu kantoja, tehty maansiirtoa, kivetyksiä, polkuja ja perustettu perennapenkkejä. Näihin meillä olisi mennyt lapiourakkana kaksin vuosia. Viimeisimpänä Ekopihan Hannu ja Elisa toteuttivat meille, suunnitelmani mukaan, etupihalle kaarevan liuskekivipolun, paransivat pihatietä / parkkipaikkaa ja istuttivat alppiruusuja sekä rautatieomenapuun. En malta odottaa, että etupiha vanhenee arvokkaasti; sammaloituu muokatuilta kohdin ja rönsyilee. Puistomaisen etupihan ylläpito on itselleni varmasti mieluisaa puuhaa - olenhan sen itse valinnut.



Unelmieni orangerie toteutuu ihan perinteisenä kasvihuoneena

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on kasvihuoneiden esittely/ haaveilu & siemeninventaario, jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki.


Kuvakaappaus Pinterest


Kasvihuone, viherhuone, ansari vai orangerie 


Meidän pihalla on kasvihuoneen mentävä kolo ja minä olen selannut Pinterestiä ja tehnyt haaveilleni kansioita. Unelmieni kasvihuone olisi tietysti orangerie / ansari - sellainen rustiikkinen, kulahtaneen puunvärinen, rönsyilevä talvipuutarha. Se olisi perustettu pihan puolivarjoisalle puolelle, tiilisokkelille, lattia olisi ladottu tiilistä ja päädyssä olisi, lämpöä varaavista tiilistä muuratun päätyseinän päällä, kolmionmallinen ikkuna. Nämä viherhuonehaaveet totteuttaakseni tulisi ehkä muuttaa Ranskan maaseudulle.


Todellisuudessa se ensimmäinen kasvihuone, jonka tulen pihallemme saamaan, on todennäköisesti tehty vanhasta leikkimökistä tai on muuten vaan pienehkön vajan kokoinen. Talvipuutarhan henkeä voin sinne saada korkeintaan kuuntelemalla Zazia ja siemailemalla shampanjaa. Saattaisin tänä vuonna tyytyä myös puhelinkopin kokoiseen pitkästä tavarasta tehtyyn kasvihuonekaappiin. Siellä saisin ensihätään kasvatettua juuri sen sopivan pienen määrän tomaatteja, basilikaa ja paprikaa. Tämä olisi ehkä hyvä lähtötilanne, mutta tuskin pidempiaikainen ratkaisu. Olen kuullut, että kasvihuonetta rakentaessa harvemmin käy niin, että tulee liian suuri, vaan useimmiten se käy pian liian pieneksi. Onko sulle käynyt niin? 


Kasvihuoneen perustamisessa arvelluttaa tällä hetkellä eniten sen sijoittaminen tontille. Tilaa on sinänsä paljon, koska neliöitä on 2500m2, mutta koko puutarhamme / takapihamme on paitsi tuulinen, myös suorassa paisteessa ison osan päivästä. Puistomaisella etupihalla olisi enemmän puiden varjostamia kohtia ja sinne ei paista iltapäivän kuumin aurinko, mutta matka kastelupisteelle on pidempi. Toki se voisi olla ratkaistavissa sadevesitynnyrein. Ulkona sijaitsevia vedenottopisteitä meillä ei ole. Kylmä vesi tulee sekä taloon, että saunalle. Talon rännit on tullaan uusimaan tänä vuonna ja kasteluveden kerääminen niistä onnistuu tulevaisuudessa hyvin.


Kuvassa rakennukset ja tontti ovat mittakaavassa, mutta kasvillisuus, kuusiaitaa lukuunottamatta, ei ole oikeilla paikoillaan.


Tuulen ja routivan savimaan vuoksi meillä tulee kiinnittää erityishuomiota kasvihuoneen perustuksiin ja jämäkkään runkoon. Jos mulla olisi mahdollisuus nyt valita kasvihuone valmiina suoraan pihaan, ottaisin meille ilomielin kotimaisen Veg&able kasvihuoneen. Ulkomuodon ja kotimaisuuden lisäksi siinä kiinnostaa tuo erikseen mainittu jämäkkyys tuulisillakin paikoilla. Meillä meinaan puhaltaa koko viereisen pellon matkalta avoimesti suoraan pihaan. Tämän ehkä uskaltaisin sijoittaa jopa navetan ja saunan väliin, lavakaulusten läheisyyteen. Siinä tosin voisi olla liian paahteista.


Tällä hetkellä meiltä molemmilta eniten myönteisiä argumentteja saanut kasvihuoneen paikka on talon takaoven puolella - eteläisen kuusiaidan katveessa. Tässä kohtaa talon ja kuusiaidan väli on kapeimmillaan, mutta kasvihuone olisi helpon matkan päässä sekä takaovelta että grilliltä. Sinne voisi hyvin sijoittaa pitkulaisen kasvihuoneen, joka ei ole oleilemiseen tarkoitettu. Tänne tulisi hyvin valoa, muttei porottaisi suoraan. Bonuksena - kasvihuonetta olisi ihana ihailla keittiön ikkunasta.


Jonkinlaista rahan ja ajan kulua on siis luvassa, kun hommiin ryhdytään, mutta varmasti pitkässä juoksussa päästään kokonaisuudessa reilusti plussan puolelle. Jos ei rahan ja ajan kanssa, niin ainakin henkisesti. Mikä on ollut parasta, mitä kasvihuone on sulle antanut? Säästöjä, harrastuksen vai iloa ja onnea?





Siemeninventaario

En tiedä onko kevät ollut oikeasti tavanomaista kylmempi vai onko vain odottavan aika pitkä, mutta sormet syyhyäisi jo kylvöpuuhiin. Kuten maaliskuussa mainitsin, meillä mennään tänäkin vuonna suorakylvöin ja ostotaimin, joten vielä en ole päässyt täyspainoisesti hommiin. Juureksia; porkkanaa, punajuurikkaita, retiisejä ja palsternakkaa kylvin sunnuntaina. Samoin ensimmäiset perunat istutin sekä ämpäreihin kuistille, että harsojen alle pihalle eilen. Kaikki muutkin istukkaat ja siemenet on toki valmiiksi ostettu ja taimet varattu paikalliselta tilalta. 



Laitoin viime viikolla saunan viereen ja taakse lisää viljelylaatikoita perunoille. Pohjustin ne pahvilla, risuilla ja kuivilla lehdillä. Loput Annabellet itävät keittiön ikkunalaudalla ja pääsevät pian multaan. Tästä se kausi taas alkaa :)


Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:


Kasvuvyöhyke 1


Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/kasvihuoneikkunoista/


Apilan kukka

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-5-kasvihuone/


Multavarpaan maailma

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2021.html


Toivola puutarha

https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/05/haavelua-kasvihuoneesta.html


Kasvuvyöhyke 2


Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/05/toukokuu-2021.html


Urban farming kotitarveviljely

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/05/kausarin-halpa-mutta-toimiva-versio.html


Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/05/nayton-paikka.html


Keittiössä, kotona ja puutarhassa

https://blogit.meillakotona.fi/keittiossakotonajapuutarhassa/suuntana-omavaraisuus-kasvihuone/


Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/05/siemenet-valmiina-kevaan-kylvoihin.html


Kasvuvyöhyke 3


Tsajut

https://tsajut.fi/?p=4858


Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=21188


Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/05/omavaraisuutta-vuodelle-2021-toukokuu.html


Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/05/kasvihuoneet.html


Majalevon pientila

https://majalevo.blogspot.com/2021/05/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html


Caramellia

https://caramellia.fi/toukokuu-2021/


Metsäläisten elämää

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/05/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-3.html


Torpan tyttö

https://torpantytto.com/2021/05/03/kasvihuone-vai-ei-kasvihuonetta-jahkailun-ennatyksia/


Mikä Itä

https://mikaita.fi/?p=755


Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/05/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-5.html


Kasvuvyöhyke 4


Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html


Korkeala

https://www.korkeala.fi/kasvit-niin-huoneessa-kuin-pihalla-toteutuneet-ja-haaveissa/


Kasvuvyöhyke 5


Puutteela

https://puutteela.com/?p=681


Kasvuvyöhyke 7


Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/05/03/toukokuu-21-kasvihuone/

Tuulentuvasta aamukahvipaikaksi

Alkuun meillä oli tuulentupa - eikä pelkästään toiveunieni ajatusrakennelmaa tulevasta kuistista, vaan myös yksi konkreettinen tuulentupa eli hyvin vuotava kuisti - jos sitä nyt kuistiksi voi sanoa. Se oli ahdas ja vetoisa tila, jonka patteria meillä ei käytetty koskaan, koska lämpöhukka olisi ollut niin valtaisa. Talvisin vanha kuisti toimi jääkaapin korvikkeena. Saunakaljat sai sieltä ihan sopivassa lämpötilassa ja uudenvuoden perunasalaatti säilyi hattuhyllyllä. Tilan ahtauden vuoksi se oli jatkuvasti rytöläjä, jossa seikkailivat kauppakassien seassa pihasaappaat, työhanskat ja kierrätykseen matkalla olevat metallit. Viimeksi mainittuun tuli parannus keittiöremontin myötä, mutta muuten tila oli auttamattomasti liian ahdas ja epäkäytännöllinen. Etenkin, kun elää ihmisen kanssa, jonka perimmäinen luonne on, kuin Pelle Pelottomalla ja järjestelmällisyys ei ole se eniten määrittäviin lukeutuva luonteenpiirre.


Kuistiremontin jälkeen meillä on oikea lasikuisti. Sellainen, jossa istun aamukahvilla ja tuijotan pellon tapahtumia. Tänään sitä valmistellaan kylvöihin ja traktori on ollut hommissa jo toista tuntia. Nykyisen kuistin seinät on rakennettu nykystandardien mukaan ja tästä syystä väliovi alakertaan onkin mahdollista pitää auki. Ehdottomiin plussiin kuuluu myös se, että Pelle Pelottomalle on kiinteiden penkkien alla runsaasti säilytystilaa.







Kuistista on tullut niin viihtyistä, että siitä on tullut lempipaikkojani koko Tyynelässä. Eikä ihme - ero entiseen on suuri. Ennen näytti tälle.


Ihanaa Vappua ja viikonloppua :)

Haaveissa muutto maalle

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Havahduin taas siihen tosiasiaan, että voin maalla paremmin. Janne sen taas eilen saunan jälkeen palautti mieleeni, kun teki huomion, kuinka paljon lievempänä aivoinfarktien jättämän neurologisen oirekuvan oireet täällä ilmenevät. Keskityn paremmin, pyörryttää vähemmän, vasemman puolen puutumista ilmenee harvemmin, hajamielistä unohtelua on vähemmän, hahmottamiskykyni on parempi ja sekavaa, poissaolevaa ajantajun kadottamista tapahtuu vain toisinaan.

Suurin muutos on varmasti tapahtunut siinä, että täällä maalla äänimaailma on rauhallisempi, saan nukkua katkeamattomia unia ja ylipäätään ärsykkeitä on vähemmän. Aivot saavat levätä ilman toistuvia keskeytyksiä. Ei tunnu jatkuvasti siltä, kuin joku havahduttaisi sinut torkkumasta - äänitorven kanssa huomiota vaatien. Kukaan ei kolistele roska-astioita kello kuusi pitkin mukulakiviä, aja hälytysajoneuvoilla keskellä yötä ikkunan alta tai puhu tarpeettoman kovaan ääneen ikkunani alla. Kaikki edellä mainitut ovat vaihtuneet fasaanien säännällisen raakkumiseen, sepelkyyhkyn huhuiluun, tuulen suhinaan ja sopivalla tuulella lähitilan lampaiden ääniin iltaruokinnan aikaan. Tällainen kliseinen kuvaus maaseudusta toteutuu täällä sellaisenaan ja se sopii minulle. Tuijotan väsymättä vastapäisellä pellolla ruokailevia peuroja. Ulkoilla saan omassa rauhassani keskellä peltoja ja tai pihallamme - juuri niin pitkissä tai lyhyissä pätkissä, kun itseäni huvittaa. 

Tämä rytmi jotenkin sopii minulle. Aikataulutan likaisimmat sirkkelöintihommat saunapäiville. Teen ruokalistan valmiiksi ja kauppaostokset verkossa kerran viikossa. Kesällä kasvatan itse omat perunani, porkkanani, kurkkuni ja paljon muuta. Kotivarasta löytyy aina jotain syötävää, eikä kauppaan tarvitse lähteä kiireessä. Hyvällä suunnittelulla aikaa vapautuu mielekkäämmille asioille, eikä tarvitse taistella extempore ilmaantuneiden stressitekijöiden kanssa.

Katsoin sarjan "Unelma Lapista" ja näin siinä tarinansa kertoneiden läpi. Viikko viikolta huomaan haaveilevani entistä useammin pysyvästä maalle muutosta. 

YLPEÄ KOMPOSTIN OMISTAJA

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on kompostointi/ bokashi/ matokompostit & lannoitus, jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki.

Tämän tekstin piti ilmestyä blogissani 6.5.2018.

Keväällä 2018 olin juuri ostanut Torista sekä Biolanin lämpökompostorin että katoksen, johon sen sijoitimme. Katos käsiteltiin hiilenmustaksi Osmo Color Eco Gardenilla ja otin siitä kuvia. Innostuneena kirjoitin blogiin otsikoksi "Ylpeä kompostin omistaja". Hetken päästä ajatus tuosta otsikosta alkoi tuntumaan aivan naurettavalle, vaikka sisältö olikin 100% totta. Nyt elämää tämän kompostin kanssa on takana kolmisen vuotta ja Tyynelän kanssa vietettyjä vuosia kymmenen, eikä omasta kompostoinnista ylpeily tunnu enää lainkaan kummalliselta. Kompostoimalla itse vältymme tilaamasta biojätteelle kuljetusta. Nyt ajatus siitä, että joku kiertelee tuolla katuja raskaalla kalustolla, kyydissään meidän juurestemme naatteja, vihannestemme kuoria ja käytettyjä kahvinporoja, on alkanut tuntumaan melko pöljälle. Meidänhän on mahdollista saada niiden ravinteet itse omaan käyttöön. Siinä jos jossain on arkista ilon aihetta.

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

Näin meillä.

Tyynelässä on enää pieni jäteastia, jonka jätehuoltoyritys tyhjentää kerran kuussa. Muovit, kartongit, paperit, metallit, tekstiilit ja lasit viedään kierrätyspisteelle samalla, kun ajetaan ruokakaupalle. Lähimmälle sellaiselle on matkaa 8km. Biojäte kompostoidaan lämpökompostorissa, jota tyhjennetään esimerkiksi syksyisin hyötypuutarhaan - mullan sekaan kääntäen ja keväisin kohtiin, jotka kaipaavat maanparannusta (pensaiden juurelle, kukkapenkkiin jne). Talvisin komposti tuppaa meillä helposti jäähtymään, mutta käynnistyy keväällä, joten siitä ei ole liiemmin tarvinnut olla huolissaan.

Tälle vuodelle toivon Torionnea puutarhajätekompostin kanssa. Haluaisin sellaisen perinteisen suuren muovilaatikon, jossa voisi suorittaa myös jälkikompostointia lämpökompostin täyttyessä. Toivotaan, että maailmankaikkeuden verkkokauppa toimittaa ;)

#suuntanaomavaraisuus

Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.

Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma

Apilankukka

Kakskulma

Jovela

Toivola puutarha

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming

Kohti laadukkaampaa elämää

Omavarainen vegaani

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3 

Tsajut

Harmaa torppa

Caramellia

Villa Kotiranta

Luomulaakso

Metsä Heini

Majalevon pientila

Rakkautta ja maanantimia

Mummonkirja

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo


Kuisti on vihdoin valmis / remonttiväsymystä ilmassa

Syyskuussa 2020 aloitettu jättimäinen Tyynelän kuisti-, eteis- ja kylpyhuoneremontti on vihdoin valmistumassa. Talon vanha sisääntulo purettiin talon hirsirunkoon saakka. Myös ulkoeteisen ja keittiön välissä sijaitseva välieteinen purettiin ja sen päältä yläkertaan vievät portaat. Kylpyhuone jäi samoille sijoilleen, mutta uusittiin katosta lattiaan.


Lähtötilanne remontille oli vuonna 1993 rakennettu sisääntulo, joka ei oikein palvellut meitä. Paitsi neliöitä, tarvittiin myös enemmän säilytystilaa. Olin vuosia haaveillut ikkunoiden alla kiertävistä kiinteistä säilytyspenkeistä ja valoa tuovista ikkunoista. Viimeksi mainittuja on, entisen yhden sijasta, nyt seitsemän. 

Tästä lähdettiin ja näin edettiin.


Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.

Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.

Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.

Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.

Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.

Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.

Kuistin rakentaminen vanhaan taloon.


Suunnittelun ja arkkitehdin meille hoiti suunnittelija Jutta Karihtala. Hän myös etsi remontille hyvän tekijän. Edes rakennuslupaa meidän ei tarvinnut hakea itse. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että remontti oli mahdollista toteuttaa näin. Täytyy tunnustaa, että jo pelkästään kaikkien päätösten tekeminen, remonttipölyn siivoaminen ja välitilassa eläminen on mun hermostolle ja aivoille niin kuormittavaa, että alkaa olla voimat vähissä. 


Enää meiltä puuttuu lattian ja portaiden pintakäsittelyn toinen kerros ja sitten ollaan selvitty tämän remontin kanssa yli maaliviivan. Nyt pidetään kuitenkin kuukauden tuumaustauko - istutaan kuistilla ihmettelemässä uusia maisemia, ollaan vaan ja toivotaan, ettei kumpikaan meistä siinä viipyillessämme mainitse sanallakaan edessä häämöttävästä julkisivuremontista. Toivon, että saan hetken vaan tuijottaa tyhjäpäisenä ympärilleni ja vaikka kuunnella äänikirjoja. Eiköhän se lattian värikin siinä sitten pikkuhiljaa, jos ei nyt varsinaisesti kristallisoidu, niin ainakin piirtyy jollain tavalla meidän mieleen.