Sisällön tarjoaa Blogger.

Tuulentuvasta aamukahvipaikaksi

Alkuun meillä oli tuulentupa - eikä pelkästään toiveunieni ajatusrakennelmaa tulevasta kuistista, vaan myös yksi konkreettinen tuulentupa eli hyvin vuotava kuisti - jos sitä nyt kuistiksi voi sanoa. Se oli ahdas ja vetoisa tila, jonka patteria meillä ei käytetty koskaan, koska lämpöhukka olisi ollut niin valtaisa. Talvisin vanha kuisti toimi jääkaapin korvikkeena. Saunakaljat sai sieltä ihan sopivassa lämpötilassa ja uudenvuoden perunasalaatti säilyi hattuhyllyllä. Tilan ahtauden vuoksi se oli jatkuvasti rytöläjä, jossa seikkailivat kauppakassien seassa pihasaappaat, työhanskat ja kierrätykseen matkalla olevat metallit. Viimeksi mainittuun tuli parannus keittiöremontin myötä, mutta muuten tila oli auttamattomasti liian ahdas ja epäkäytännöllinen. Etenkin, kun elää ihmisen kanssa, jonka perimmäinen luonne on, kuin Pelle Pelottomalla ja järjestelmällisyys ei ole se eniten määrittäviin lukeutuva luonteenpiirre.


Kuistiremontin jälkeen meillä on oikea lasikuisti. Sellainen, jossa istun aamukahvilla ja tuijotan pellon tapahtumia. Tänään sitä valmistellaan kylvöihin ja traktori on ollut hommissa jo toista tuntia. Nykyisen kuistin seinät on rakennettu nykystandardien mukaan ja tästä syystä väliovi alakertaan onkin mahdollista pitää auki. Ehdottomiin plussiin kuuluu myös se, että Pelle Pelottomalle on kiinteiden penkkien alla runsaasti säilytystilaa.







Kuistista on tullut niin viihtyistä, että siitä on tullut lempipaikkojani koko Tyynelässä. Eikä ihme - ero entiseen on suuri. Ennen näytti tälle.


Ihanaa Vappua ja viikonloppua :)

Haaveissa muutto maalle

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Havahduin taas siihen tosiasiaan, että voin maalla paremmin. Janne sen taas eilen saunan jälkeen palautti mieleeni, kun teki huomion, kuinka paljon lievempänä aivoinfarktien jättämän neurologisen oirekuvan oireet täällä ilmenevät. Keskityn paremmin, pyörryttää vähemmän, vasemman puolen puutumista ilmenee harvemmin, hajamielistä unohtelua on vähemmän, hahmottamiskykyni on parempi ja sekavaa, poissaolevaa ajantajun kadottamista tapahtuu vain toisinaan.

Suurin muutos on varmasti tapahtunut siinä, että täällä maalla äänimaailma on rauhallisempi, saan nukkua katkeamattomia unia ja ylipäätään ärsykkeitä on vähemmän. Aivot saavat levätä ilman toistuvia keskeytyksiä. Ei tunnu jatkuvasti siltä, kuin joku havahduttaisi sinut torkkumasta - äänitorven kanssa huomiota vaatien. Kukaan ei kolistele roska-astioita kello kuusi pitkin mukulakiviä, aja hälytysajoneuvoilla keskellä yötä ikkunan alta tai puhu tarpeettoman kovaan ääneen ikkunani alla. Kaikki edellä mainitut ovat vaihtuneet fasaanien säännällisen raakkumiseen, sepelkyyhkyn huhuiluun, tuulen suhinaan ja sopivalla tuulella lähitilan lampaiden ääniin iltaruokinnan aikaan. Tällainen kliseinen kuvaus maaseudusta toteutuu täällä sellaisenaan ja se sopii minulle. Tuijotan väsymättä vastapäisellä pellolla ruokailevia peuroja. Ulkoilla saan omassa rauhassani keskellä peltoja ja tai pihallamme - juuri niin pitkissä tai lyhyissä pätkissä, kun itseäni huvittaa. 

Tämä rytmi jotenkin sopii minulle. Aikataulutan likaisimmat sirkkelöintihommat saunapäiville. Teen ruokalistan valmiiksi ja kauppaostokset verkossa kerran viikossa. Kesällä kasvatan itse omat perunani, porkkanani, kurkkuni ja paljon muuta. Kotivarasta löytyy aina jotain syötävää, eikä kauppaan tarvitse lähteä kiireessä. Hyvällä suunnittelulla aikaa vapautuu mielekkäämmille asioille, eikä tarvitse taistella extempore ilmaantuneiden stressitekijöiden kanssa.

Katsoin sarjan "Unelma Lapista" ja näin siinä tarinansa kertoneiden läpi. Viikko viikolta huomaan haaveilevani entistä useammin pysyvästä maalle muutosta. 

YLPEÄ KOMPOSTIN OMISTAJA

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on kompostointi/ bokashi/ matokompostit & lannoitus, jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki.

Tämän tekstin piti ilmestyä blogissani 6.5.2018.

Keväällä 2018 olin juuri ostanut Torista sekä Biolanin lämpökompostorin että katoksen, johon sen sijoitimme. Katos käsiteltiin hiilenmustaksi Osmo Color Eco Gardenilla ja otin siitä kuvia. Innostuneena kirjoitin blogiin otsikoksi "Ylpeä kompostin omistaja". Hetken päästä ajatus tuosta otsikosta alkoi tuntumaan aivan naurettavalle, vaikka sisältö olikin 100% totta. Nyt elämää tämän kompostin kanssa on takana kolmisen vuotta ja Tyynelän kanssa vietettyjä vuosia kymmenen, eikä omasta kompostoinnista ylpeily tunnu enää lainkaan kummalliselta. Kompostoimalla itse vältymme tilaamasta biojätteelle kuljetusta. Nyt ajatus siitä, että joku kiertelee tuolla katuja raskaalla kalustolla, kyydissään meidän juurestemme naatteja, vihannestemme kuoria ja käytettyjä kahvinporoja, on alkanut tuntumaan melko pöljälle. Meidänhän on mahdollista saada niiden ravinteet itse omaan käyttöön. Siinä jos jossain on arkista ilon aihetta.

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

#suuntanaomavaraisuus komposti kompostointi lämpökompostori Biolan pikakompostori puutarhakomposti biojäte edullinen roskakatos puuvalmis musta jätekatos pulpettikatto Osmo Color Eco Garden

Näin meillä.

Tyynelässä on enää pieni jäteastia, jonka jätehuoltoyritys tyhjentää kerran kuussa. Muovit, kartongit, paperit, metallit, tekstiilit ja lasit viedään kierrätyspisteelle samalla, kun ajetaan ruokakaupalle. Lähimmälle sellaiselle on matkaa 8km. Biojäte kompostoidaan lämpökompostorissa, jota tyhjennetään esimerkiksi syksyisin hyötypuutarhaan - mullan sekaan kääntäen ja keväisin kohtiin, jotka kaipaavat maanparannusta (pensaiden juurelle, kukkapenkkiin jne). Talvisin komposti tuppaa meillä helposti jäähtymään, mutta käynnistyy keväällä, joten siitä ei ole liiemmin tarvinnut olla huolissaan.

Tälle vuodelle toivon Torionnea puutarhajätekompostin kanssa. Haluaisin sellaisen perinteisen suuren muovilaatikon, jossa voisi suorittaa myös jälkikompostointia lämpökompostin täyttyessä. Toivotaan, että maailmankaikkeuden verkkokauppa toimittaa ;)

#suuntanaomavaraisuus

Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.

Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma

Apilankukka

Kakskulma

Jovela

Toivola puutarha

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming

Kohti laadukkaampaa elämää

Omavarainen vegaani

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3 

Tsajut

Harmaa torppa

Caramellia

Villa Kotiranta

Luomulaakso

Metsä Heini

Majalevon pientila

Rakkautta ja maanantimia

Mummonkirja

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo