Lopulta juurruin minäkin

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on "Omavaraisteluni tausta, mikä innosti minua? Miten päädyin nykyiseen paikkaani? Tulevaisuuden haaveeni?", jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyvät tekstin lopusta.

Sielultaan maalainen?

Olen 41-vuotias ja asunut ikäni kerrostaloissa. Niitä on kertynyt matkani varrelle kymmeniä. Muutimme lapsuuudessani usein; työn, eron, erikoistumisopintojen ja viransijaisuuksien vuoksi. Yhdessäkään asuinpaikassa meillä ei ollut pihaa tai palstaa. Vaikka rahaa oli niukasti, emme ole sienestäneet, saati parvekeviljelleet, vaikka siihen varmaan teoriassa olisi ollut hyvätkin mahdollisuudet. 

En siis oikeastaan edes tiedä, mistä alunperin alkoi kaipuuni vanhaan maalaistaloon ja pihahommiin. Kun olin 30-vuotias, tavannut puolisoni ja odotimme häitämme, aloimme käydä tosissamme näytöillä. Niitä kierrettiin viikonloppuisin paitsi kartan, myös aikataulun kera. Ostimme tämän vanhan, Tyynelä nimisen, pientilan kun täytin 31. Se hankittiin niin, etten itse ehtinyt kääntymään edes pihassa ennen kauppoja. (Sen tarinan voit lukea täältä). Jo tuolloin ajatuksissani oli, että jonain päivänä, akuuttien sisäremonttien jälkeen, keskityn pihan rakentamiseen.

Pihamme oli alkuun "tabula rasa"; nurmikenttä, jolla kasvoi syreenien, kuusiaidan ja vanhojen tammien lisäksi muutamia periksiantaneita omenapuita sekä useita punaviinimarjapensaita. Se oli täydellinen alusta lähteä rakentamaan mieleistänsä lopputulosta. Onkin tuntunut erittäin palkitsevalta vihdoin päästä tähän vaiheeseen. (Parin vuoden takaisia ennen / jälkeen kuvia löydät täältä.)

Tänä vuonna meillä on viimeistelty katettua kesäterassia, joka kasattiin pari vuotta sitten elementeistä. 

Pikkuhiljaa enemmän... ja enemmän

Ensimmäisinä vuosina meidän omavaraistelumme koski ainoastaan marjoja, omenoita ja polttopuita. Viimeksi mainittuja kaadettiin ja klapikonein urakoitiin, paitsi muutaman suuren koivun verran omalta pihalta, myös puolisoni suvun kesämökiltä, joka sittemmin ostettiin kokonaan meidän nimiimme. Polttopuita meidän ei ole tarvinnut ostaa kertaakaan koko kuluneen kymmenen vuoden aikana. Etenkin puolisolleni tämä on jonkin sortin kunnia- / periaatekysymys.

Suuunnittelimme, että kasvatamme omavaraistelumme määrää pikkuhiljaa, emmekä uuvuttavasti kertarysäyksellä ja näin se on meillä myös toteutunut. Omalle pihalle uusien asioiden istuttamisen aloitimme perinteisesti yrteistä. Samaan aikaan aloin nauttimaan myös sienestyksestä ja ostin Torista jykevän kotimaisen Orakas hyötykasvikuivurin. Vuosien ajan kuulinkin usein sanovani, että syksy sienineen ja kuivattuine omenoineen on mun lempivuodenaikaa. Nyt kun olen saanut lavani perustettua ja päässyt tarkkailemaan keväistä kasvua, olen alkanut rakastaa kevättä ja alkukesääkin.

 

Minunkin juureni ovat tämän tontin mullassa.

Vaikka olen aina nauttinut seikkailuista ja siitä, miten elämä vie, tunnen nyt tulleeni kotiin. Täytyy myöntää, että kaikkien niiden kertojen jälkeen, joina olen kantanut tavarani uuteen asuntoon ja kaupunkiin, kävi kyllä melkoinen tuuri, että juurruin paikkaan, jota en ollut itse näytöllä valitsemassa. Meidän alkuperäinen ajatuksemme oli pitää Tyynelää lähinnä mökkinä, mutta sainkin kodin. Toivon pian voivani muuttaa tänne niin, ettei kaupunkiin tarvitsisi enää palata, kuin hotellilomalle. Siihen saakka tyydyn pitämään kaupunkikotia lainanlyhennyksineen eläkesäästöinäni.

En melkein malta odottaa, mitä kaikkea Tyynelällä on vielä meille annettavaa ja meillä sille. Näen, että hyötypuutarha kasvaa, 2500m2 suuruisen tonttimme rajojen sisäpuolella, suunnitellusti vuosittain parilla lavalla tai lajilla. Kasvihuone meille varmasti tulee, mutta peltoalasta täällä ei unelmoida, vaikka olisi se kai kuriositeettina hauskaa lunastaa tilasta kerran myyntiin lohkottu pläntti takaisin. Kotieläimistäkään, koiraa ja kissaa lukuunottamatta, en haaveile, mutta muilta osin kaikki vanhan pientilan elämään kuuluneet asiat kiinnostavat. Jos rajanaapurinamme olisi metsää, olisin jo käynyt kolkuttelemassa omistajan ovia ostoaikeissa. 

Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.

Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma

https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.html

Keltainen kahvipannu

https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini

https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä

https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila

https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala

https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela 

https://puutteela.com/?p=682

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

Miten toteuttaa helppohoitoinen piha?

Oletko sinäkin kuullut usein sanottavan, että halutaan "helppo piha"? Mielestäni kyseinen ilmaus jättää ilmoille liian suuren kysymysmerkin. Mitä sillä helpolla tarkoitetaan? Jos minulla tähän hetkeen sattuisi olemaan rutkasti ylimääräistä aikaa, tekisin varmaan aiheesta gallupin johonkin Facebookin puutarharyhmään. Juuri nyt minusta ei kuitenkaan ole niitä kaikkia vastauksia yhteen kasaamaan.

 

Yleisin määritelmä "helpolle" on ehkä se, ettei ole kitkemistä, roskaavia puita tai haravointihommia. Toiselle se merkitsee hyvin rajattua nurmikkoa tai kunttaa. Kolmannelle jopa asfalttia, kivituhkaa tai tekonurmea. Itse ajattelen, ettei mikään piha (no ehkä asfaltia lukuunottamatta) ole helppo, jos ei yksinkertaisesti halua laittaa pihaa. Kyse on siis siitä, millainen pihakäyttäjä kukin on. Yhdelle kolme tuntia pihatöitä viikossa ei ole mitään ja jollekin se olisi ylitsepääsemätön kauhistus. Keskeisintä taitaakin olla se, että pihalle tehdyt valinnat ovat omia, ei edellisen asukkaan maun mukaisia ja siten omaan tapaan epäsopivia.

Omaan "helppoon pihaani" sisältyy ajatus siitä, että meillä on maalaistalo, jonka piha ei tule koskaan olemaan samassa mintissä kuin 2000-luvun talossa, joka sijaitsee pellolle rakentuneella omakotitaloalueella, lähellä kunnan keskustaa. Meillä on pihaa noin 2500m2, joten on siellä tilaa myös rikoille. (Etenkin kauniille sellaisille!) Niinpä en jaksa välittää, jos maahumala valtaa alaa perennapenkissäni. Ei ole myöskään mikään uutinen, jos joskus löydät kukkapenkistäni voikukan.

Tyynelän pihaa on rakennettu vuosia vain viikonloppuisin, koska aiemmin olemme viettäneet pääosan ajastamme kaupungissa. Niinpä hommat ovat edenneet hitaasti ja on pitänyt priorisoida. Etenkin siitä syystä olemme edenneet kohti meille "helppoa pihaa". Siihen sisältyy mm. toive seuraavista asioista:

• Hyötypuutarhaa viljellään kitkijä- ja selkäystävällisesti kasvatuslaatikoissa.
• Logistiikka toimii, kun navetan päädyn vanhasta ulkohuussista rakentuu puutarhavaja.
• Kasteltavat kasvatetaan lähellä vesipistettä.
• Rakennetaan luontevat kulkureitit.
• Komposteja on tarpeeksi ja ne on sijoiteltu oikein. Puutarhajätettä ei tarvitse kuljettaa sortille.
• Valitaan oikeanlaisia kasveja oikeisiin kasvuympäristöihin. 
• Perennapenkit kukoistavat omaan tahtiinsa ja ilman isompia apuja.
• Piha saa rönsyillä vapaasti kukkapenkeissä ja kuusiaidan vierellä.
• Vähennetään nurmikon määrää.
• Odotamme, että pihaan tehdyt uudistukset vanhenevat ja sammaloituvat kauniisti.
• Kaikkea vähän kulahtanutta pidetään kauniina.

Kolmeen kertaan, kuluneiden vuosien varrella, meidän on ollut mahdollisuus ostaa urakkana apua Ekopihalta. He ovat tulleet tontille, kun olemme tarvinneet pienkonetta ja sen käyttäjää. On poistettu kantoja, tehty maansiirtoa, kivetyksiä, polkuja ja perustettu perennapenkkejä. Näihin meillä olisi mennyt lapiourakkana kaksin vuosia. Viimeisimpänä Ekopihan Hannu ja Elisa toteuttivat meille, suunnitelmani mukaan, etupihalle kaarevan liuskekivipolun, paransivat pihatietä / parkkipaikkaa ja istuttivat alppiruusuja sekä rautatieomenapuun. En malta odottaa, että etupiha vanhenee arvokkaasti; sammaloituu muokatuilta kohdin ja rönsyilee. Puistomaisen etupihan ylläpito on itselleni varmasti mieluisaa puuhaa - olenhan sen itse valinnut.